tiistai 7. elokuuta 2012

83
Morning
.
Tuulettimen hurinaa ja unettomuutta... joten kirjoitanpa nyt postauksen jälleen näin ''fiksujen ihmisten aikaan''. Hemmetti sentään kun nukuttua tulee aivan miten sattuu. Eilisen päivän olin aivan kuollut. En puolentoista tunnin yöunien jälkeen ehtinyt edes pienoisia päikkäreitä ottamaan. No sen huomasi, koko iltapäivä meni aivan sumussa. Lauran kanssa vierähti syödessä, juoruillessa ja hengaillessa muutamisen tunti. Illalla veljen luo, ''parille''...köh köh, mun piti juoda vain yksi siideri... mutta Sannan kanssa innostuttiin viinapaukkuja vetämään pohjanmaan kautta peräti muutama lasillinen. Shottia en kyennyt juomaan kuin yhden. Ihmeen vähän olin loppujen lopuks humalassa, mutta ihan tarpeeksi uskaltaakseni yksin (puoli kahden aikaan yöllä) ajaan kotio Juusolta?! Ja vielä masokistina hautausmaan poikki. No mutta toisaalta, oli ihan virkistävä kokemus, ainakin nyt viimeistään tiedän, etten pelkää pimeää tai haustausmaata, mutta karhuja sitäkin enemmän. Sanna oli uusi tuttavuus. Voi elämä, se tyttö on jotenkin niin pieni, söpö ja kaunis. Tultiin toimeen älyttömän hyvin. Hauska ilta oli. Harmittaa kun kuvia ei tullut otettua yhden yhtäkään. Kotio selvisin tosiaan ehjin nahoin, ja nukahdin heti. Vahingossa tosin, tietokoneen viereen pöydälle... Niskat kiittivät ja yhtäkkiä heräsin aamu viideltä. En meinannu millään saada enää unta sen jälkeen. Menin oikein yläkerran sohvalle linnoittautumaan monen tyynyn kera, mutta ei. Ei mitään. Ulkonakin aamusta pyörin, ja vihdoin 11:00 aikoihin nukahdin pariks tuntia. Pääkipu on myös tosiasia, mene pois. Hus hus.


~
Loppuilta meni vain ollessa, päikkäritkin nukuin tuossa 18:00-20:00... oli aivan väistämätöntä. Pääkipu oli sen verran riehakka. Emppu vuorostaan yökyläilemässä (miten musta tuntuu, että ne asuu meillä? ). Katseltiin leffa ja syötiin suklaata. Ihan katsottava elokuva muuten olikin (Emppu taisi olla eri mieltä, nukahti), aika pitkästyttävä, mutta omalla tavallaan koskettava. 


Huomenna kutsuukin, ei Kuusamo, vaan Hämeenlinna. Voi tulla aika jännää, ensimmäistä kertaa näen yhtä tyttöä, jonka tuntenut jo parisen vuotta netin kautta, Juliaa. Iih, oon innoissani. Kivaa. Pääsee kaupoillekin samalla, haluun niin löytää jotain uutta. Musta kynsilakka pitää ainakin muistaa ostaa. 

Nyt ummistan silmäni, jos vaikka tällä kertaa ihan tuonne sängyn puolelle, eikä tässä koneen ääressä... Huomiseen. ~ Heihei.

2 kommenttia:

  1. pieni, söpö ja kaunis - kuulostaa ihan yheltä bloginpitäjältä.

    Mistä tollasta smurffi valkosuklaata saa? En oo ennen nähnyt. Arvaa rupesko nyt tekemään mieli. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Haha, ihan kaupasta löytyy, karkkihyllyltä. Varmaa lähes jokaisesta isommasta ruokakaupasta.

      Poista