sunnuntai 12. elokuuta 2012

87

Alan toden totta uskomaan kun kaikkialla sanotaan, että nukkuminen kaunistaa. En ole pariin päivään uskaltanut kunnolla katsoa peiliin. Näytänpä kalpealta ja kipeältä... Unettomuutta kuuluu siis, kiitos kysymästä. Sain tänään aamupäivällä yhdeltätoista vasta unta. Koko yön siis valvoin, jälleen. Päikkäreitä nukuin parikin kertaa, jotka olisi voinut skipata... ehkä nyt olisin kiltisti unimaailmassa. No, enpä ole. Viikonloppu tähän asti on sujunut melko... ailahtelevaisesti. Hyvää ja huonoa. Mutta, niin kai se meneekin, lähes jokainen päivä koostuu hyvästä ja pahasta. Perjantai kului omassa rauhassa. Hyvä mieli. Ei väsyttänyt. Sai kuunnella mitä musiikkia halusi, kuinka lujalla halusi. Redbull kourassa. Kynsijutuilla kikkailua. Tuloksena:

Punk-teemalla mennään jälleen.
(laitan joku päivä parempaa kuvaa)

Ilta perjantain menikin Juulian kanssa. Naurua ja draamailua. Juulia värjäili kutrinsa vaaleammaksi, ja voi taivas sitä hermoilun ja paniikin määrää väritulosta odottaessa. Mulla oli ainakin hauskaa ellei muilla. Haha. Hyvin onnistui värjäys kuitenkin, vaikkakin mun mielestä lopputulos oli lähes sama kuin ilman värjäystä. Joskohan mä itse huomenna jaksaisin tehdä jotain näille kammotus-hiuksilleni? En ihan totisesti viihdy blondin ja porkkanapään välimuodossa. Ei, en totisesti.
Tänä aamuna Juulia oli kyllä aivan sekaisin. Herää yhtäkkiä (aamu kahdeksalta) ja alkaa selittään ihan hulluna kaikkea, mm. unestaan, kunnon puheripuli. Hyvät naurut saimme, heti aamutuimaan. Kuinka jäätäviä ihmisten unet voikaan olla. Voi herrane aika.

Aamua ja Juuliaa. 

Päikkärit olivat siis osana suuresti tätä päivää. Eeva meillä pyörähti myös. Ihan unenpöpperössä yritin siinä jotain järkevää sanoa (tai näyttää ylipäätään ihmiseltä). Tytön meikkasin, pyynnöstä. Eeva oli siis Juhliin lähdössä, siksi vain pikavierailua. Kivoutta ja väsynyttä läppää, ohhoh. 

Loppuilta menikin pelatessa. Juuso ja Joonas ovat parasta peliseuraa, tiesittekö? Parisen uutta peliä ostettiin Wii-storesta ja niitä pelailtiin. Nostalgiaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni pelasin myös Diablo 2:sta! Vaikutti hankalalta, mutta kai se siitä, sitten kun vauhtiin pääsee. 

Mustia viinimarjoja... yllävän maukkaita.
Sekä parhaita kurkkukarkkeja koskaan.

Mitähän vielä... tai olihan tuossakin jo taas ''päiväkirjaa'' kerrakseen. Huomisesta ei taas mitään tietoa. Ulos pitäisi ainakin välillä, eihän tästä mökkihöperöitymisestä tule taas kuin sanomista. Fiilis on rauhaton. Johtunee kai epätietoisuudesta. Helvetti että vihaan arvailla, mitä toinen ajattelee, tai tuntee. Miksei vain voi heittäytyä jos haluaa, tai miksei voi sanoa suoraan ellei kiinnosta. Oon niin loppu tälläiseen, oon itse niin avoin, rehellinen, miksi sitten muut sulkeutuvat simpukkaan ja ovat välinpitämättömiä? Ehkä oon vainoharhainen, ehkä en. Tää on vain niin tuttua, ja mulla on paha paha aavistus... ''Ja kaikki loppu ennenku on mitään tapahtunut.'' Tänäänkin siis päivän osuvin lause on...

''Olet kuin hiekkaa,
mitä lujemmin yritän pitää kiinni,
sitä nopeammin luisut pois.''

. . . miksi, kertokaa mulle, miksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti