sunnuntai 24. toukokuuta 2015

402
Mirror mirror on the wall...

~
Ärghgh... tänään on ollut harvinaisen paska päivä. Ensin meni kaikki kivat suunnitelmat kokonaan puihin, ja sitten vielä mun lemppari piilarit (ne punaiset!) hajosivat itsekseen, ihan vain ollessaan purkissaan. Toinen niistä oli jäänyt jotenkin korkin väliin, ja mennyt tuhannen palasiksi. Ja kyllä meinaan vit***aa, koska ko. erikoislinssejä ei taida saada enää mistään vahvuuksilla. Wäääähh... Tämä päivä ollut muutenkin sellainen, että pala on kurkussa jatkuvasti, ja haluisi vain huutaa, piiloutua, ja saada jotain muuta ajateltavaa kuin tämä elämä. Hmmph. Mutta, niin. Eilen oli ihan ok päivä, jaksoin laittaa naamanikin jopa kuosiin. Ja sain Juulian ottamaan musta kameralla muutaman kuvan. Alkaakin jo vähän kyllästyttää tuo kännykkälaatu. Jees, halusin vain tulla nopeat kuulumiset kertomaan, ja julkaisemaan tuoretta kuvaa minusta bloginkin ihmeelliseen maailmaan. Meikki oli mun mielestä ihan kiva, harmi etten huomannut ottaa siitä lähikuvia taaskaan. Tuo uusi huppari on myös rakkautta, ai ai. 

Nähdään taas muruset, ja mukavaa ensi viikkoa jokaiselle! Mä painelen nyt nukkumaan.

  

perjantai 22. toukokuuta 2015

401
Draw draw draw...

~
Oh my, hitto mikä päänsärky. En aio nyt montaa riviä kirjoittaa, koska pakko saada mennä peiton alle, pää tyynyyn ja silmät kiinni. Yritin äsken vaihteeks pari tuntia keksiä, että mitä hittoo mä piirrän. Ei vaan tuu mitään, pää lyö niin tyhjää. Piirsin jopa vartissa pienen nallen, jippii. Mutta jees, heitänpä nyt muutaman viimeisimmän piirroksen tänne. PikkuMyy tuli ystävän synttärikorttiin, ja tuo ruusu tulee lahjaksi eräälle tutulle. Ei kai siinä, nyt mä kyllä menen potemaan tätä pään jomotusta kauaksi kirkkaista valoista, auts.

  

maanantai 18. toukokuuta 2015

400
My story

~
Heips ihanat tää ois kai juhlan paikka, koska 400. postaus saavutettu! Mua pyydettiin joskus kertomaan enemmän itsestäni, sairaudestani, jne. No ajattelin, että yritän tähän jonkunlaisen tiivistelmän vetäistä. En edes tajunnut aiemmin, miten vähän olen täällä puhunut sairaudestani, pyörätuolistani, yms. Ehkä se on niin rutiinia mulle, ettei sitä vain yksinkertaisesti tule ajatelleeksi.

Olen siis ikäni istunut pyörätuolissa, enkä koskaan kävellyt metriäkään (ellei vedessä kävelyä lasketa). Sairauteni on Osteogenesis Imperfecta (OI), ja vaikeusasteeni on paha. Googlettaa ei pahemmin kannata, koska kaikki se tieto, mitä siellä on, on jotenkin suurpiirteistä ja yliampuvaa. Sairaus on siis synnynnäinen, eikä pois lähde/parane koskaan. Syntyessänikin mulla oli kymmeniä murtumia, ja kätilöt ihmetteli miksi itken. Raajani ovat mutkalla, ja jo synnyttyäni kätilöt yrittivät epätoivoisesti kiskoa mun käsiä/jalkoja suoriksi! Että siinä vielä tosiaan ihmettelivät, kun huusin, ja lujaa... Yks niistä kätilöistä (mies) oli kuulemma kännissäkin. Tästä mun sairaudesta ei tiedetty edes paljoa vielä siihen aikaan kun mä tänne maailmaan päätin ilmestyä. No, hetken myöhemmin se kuitenkin todettiin, ja olihan se raskasta mun vanhemmille. Olen heistä todella ylpeä, kun he jaksoivat kaikki ne yöt mun murtuneiden luiden ja kipujen kanssa. En olisi tässä ilman mun rakasta perhettä, joka on ehdottomasti maailman paras. Mulla on ollut n. 200 murtumaa/hiusmurtumaa tän elämäni aikana, oon siis nyt 25v. Suurin osa murtumista oli kun olin pieni (nykyään ei läheskään niin paljoa, ehkä 1-2 murtumaa vuodessa). Kädet ja jalat ovat siis edelleen mutkalla. Kädet ovat melkeinpä 90-asteen kulmassa _suorana_. Eivät myöskään jalkojen sääriluut ole suorimmasta päästä. Selkärankani on S-muotoinen, ja sitä rataa. Pituutta minulta löytyy n. 100cm. Tässä kuva, josta näkee jotain, edes suurinpiirtein.


Mutta siis, kaikki toimii, ja hyvä näin. Mä kävin normaalisti koulun,ja peruskoulusta pääsin kympin-arvosanoin. Kävin 7-9lk kotoa käsin, koska olin silloin niin huonossa kunnossa. Halvausoireita ja paljon isoja murtumia. Niskanikamat oli jotenkin ahtaalla, onneks tää kaikki meni ohi ilman leikkausta. Makasin siis n. 2 vuotta vain sängynpohjalla. Olihan siinä siis hyvää aikaa opiskella! Haha. Vaikka jälkeenpäin asiaa pystyy ajattelemaan, ja siitä puhumaan helposti, niin en ikinä, IKINÄ, halua enää siihen aikaan takaisin. En pystynyt tekemään oikeestaan muuta, kuin makaan paikallaan. Se, jos joku on raskasta. Etenkin, kun muisteli aikaa ennen halvausta, olin aina menossa ja tekemässä koko ajan jotakin. Nämä 2 vuotta olivat varmasti raskaimpia, mitä olen kokenut tähän mennessä. En hirveämmin ajasta muista, onhan siitä kuitenkin jo yli 10 vuotta. Mutta silti, hyihyi. 

No, siitä kun tosiaan pikkuhiljaa toivuin, menin ammattikouluun datanomiksi opiskeleen ja sen jälkeen koulu kyllä riitti mulle. Tuli jo korvista pihalle. Hiljalleen olin paremmassa kunnossa, ja aloin uudelleen harjoitella kirjoittamisen/piirtämisen/yms. käsin. Vasemman puolen raajat ovat edelleen heikommat, ja joitakin pieniä tunto-vikoja jäi joihinkin kohtaan ihoa. En välttämättä tunne oikein kylmää ja kuumaa oikeanpuolen varpailla, jne. Pikkuvikoja, PÄÄASIA, että toivuin, ja sain tilaisuuden opetella maalaamisen, piirtämisen (yms. taiteen) jalon taidon, periaatteessa uudelleen. Aina tykkäsin piirrellä pienenäkin, mutta vasta halvaantumisesta parantumisen jälkeen, tajusin rakastavani pitää kynää/pensseliä kädessä.


Murtumiani ei ole koskaan kipsattu, tai leikattu, annettu parantua itsekseen. Verenkierto on silloin parempaa, joten paraneekin nopeemmin. Eikä olisi millään jaksanut hypätä sairaalassa vähän väliä. Muutamia kymmeniä todella isoja murtumia on ollut, esim. kun lensin komeesti tuosta tuolistani suoraa asfaltille. Murtui molemmat kädet ja jalat yhtäaikaa. Rappusista on lennetty, kännissä tohellettu, pöydältä pudottu, yms. Ja niin, onhan näitä muitakin kertoja. Sairauteeni kuuluu myös tosiaan se, että oon lyhyt. Mutta ylpeä siitä! Ei mua tää pituus, tai sairaus enää häiritse, ei ole oikeestaan koskaan häirinnyt niin paljoa, etteikö sen kanssa pystyisi elämään. Ylpeä olen siitä mitä oon saanut, asiat vois olla niiin paljon huonomminkin. Ja ovat olleet niin paljon huonomminkin, joten osaan arvostaa tämän hetkistä sairauden ''tilaani'' suuresti. 

En oikein tiedä, mitä vielä kertoisin. Elämä pyörätuolista katsottuna ei ole niin vaikeaa, kuin moni kuvittelee. Onhan siinä omat huonot puolensa, mutta myös paljon hyvää. Ja tärkeintä mulle on ollut se, että oon silti juurikin se ihmisenä, kuin haluankin olla! Näytän/Pukeudun/Meikkaan juurikin niin, kuin haluankin! Teen juuri niitä asioita, joita oon aina halunnutkin tehdä. Mulla on rakkautta ympärillä, enemmän kuin voisi toivoa. Välillä kaikki menee tottakai päin metsää. Vielä enemmän siksi, että olenhan tällainen ''taiteilijasielu'', joka ajattelee /tuntee /näkee asiat monen monen eri mutkan ja kannan kautta. Ajattelen ja tunnen ihan liikaa, mun sydän ja pää ei tee koskaan yhteistyötä, ja se on todella raskasta välillä. Tiedän, mikä olisi oikein, mutta elän kuitenkin sen mukaan, mitä sydän sanoo. Mä rakastan kirjoittaa mun tunteista, esim. runot ovat hyvin lähellä sydäntä. Liian vähän vain nykyään tulee keskityttyä todella itseensä. 



~
Ei mutta hei, nyt alkaa ajatus jo pätkimään ja pahasti. Pakko jättää tämä tähän, ja kertoa joskus toiste lisää. Heitelkää kysymyksiä, jos tulee jotain mieleen! Vastaan niihin vaikka erillisessä postauksessa. Jokatapauksessa, tässä taas pieni pala minua. En tiedä, onko kovinkaan moni lukenut tuolta välilehdistä löytyvää ''Punkki'' osioo aiemmin --> READ HERE ! <-- . Sielläkin tosiaan jotakin minusta. Nyt kiitän, kumarran, mikäli jaksoit lukea osan tarinaani. Olette parhautta, puspus. Muistakaa nauttia siitä, mitä teillä on. 

  

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

399
Vappua, sun muuta menoa

~
Hellurei vaan. Tää mun ''kesän aloitus'' on lähtenyt railakkaasti käyntiin. Enemmän ja vähemmän alkoholin parissa. Grillauskausi avattu ja jeejee. Ajattelin nyt jonkinmoisen postauksen kyhäillä mun vapusta, sekä viime perjantaista. Vappuna parasta oli kyllä ehdottomasti ruoka. Oli myös mukava laittaa R:n kanssa vähän koristeita ja kaikkee, vielä kun ois kunnolla jaksanut panostaa omaan nassuun jne. niin olisi ehkä kuviakin tullut enemmän napsittua. Siskon tyttö ja hänen kaverinsa oli vapun meidän kanssa, ja kävihän siinä pyörähtämässä muutama muukin heppu... Perus menoa lähinnä, ei tullut tehtyä mitään sen erityisempää. Päätinkin jo, että ensi vuonna haluan kyllä jonnekin lähteä vappua juhlistamaan, tai sitten pitää kunnon ''naamiaiset'', tms. Se olis vaan niin jees!

  
~
Viime perjantai vasta hulvaton olikin. Riinan piti tulla meille teetä juomaan, niin suunnitelmat muuttui jälleen kerran vähän extempore. Jo puolenpäivän aikoihin korkattiin ensimmäiset juomat, ja siitä se ajatus sitten lähti. Haha! Me naurettiin taas vedet silmissä, puhuttiin suumme puhtaiksi, pelattiin juomapeliä, tuhottiin salmaripullo puoliksi, pistettiin Juuli kokkaamaan meille, ja ääääää vaikka mitä! Ihan huisin kiva päivä. Ilta jatkuikin niin, että suunnattiin yhdessä, Riinan miehen mummolle. Otin R:n mukaan, ja siellä me sitten istuttiin ilta viidisteen, paistellen makkaraa, ja siemaillen alkoholia. Vasta joskus yhden aikaan yöllä päästiin kotio. Ihme kyllä, en ollut kovinkaan kännissä koko päivänä, vaikka joinkin 13 tuntia lähes yhteenmenoon. Huhhei, kivaa oli, näitä iltoja/päiviä lisää! 

Ps. Erityismainintaa saa kyllä mun ihana ''uus'' huppari! Oon niin rakastunut siihen, aiaiai.

  

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

398
Snake

~
Tervehdys! Pikaista taidepostausta vaihteeksi. Taide kun on aikas iso osa mun elämää, tällä hetkellä, jatkossa, nyt ja aina. Mä viimeksi sanoinkin erään piirrustuksen olevan vaiheessa, ja nyt saatuani sen valmiiksi, heitänpä sen tännekin. Ajattelin ''samaan sarjaan'' piirtää (ainakin yrittää) vielä pari jotain muutakin aiheeseen sopivaa. Saas kattoo ny, milloin saan aikaiseksi. Kova into olisi taiteilla ainakin. Tuntuu, että ideoita pursuaa enemmän, kuin ehtii toteuttaa. Tässä joka tapauksessa tämä käärme! Ai että, siitä tuli ihanan värikäs.

 

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

397
Angel of Death

~
Mulla on monta minuuttia kulunut viime päivinä kynä kädessä. Pitkästä aikaa kunnolla innostunut taas piirtelemään. Tilasin taidetarvikkeitakin tuossa hiljattain, mutta jospa saisin niistä toisen, erillisen postauksen joskus aikaiseksi. Tänään joka tapauksessa vain muutama random tuherrus tänne pyörimään, jotta edes joskus saan tätä blogia päiviteltyä. Näihin on jokaiseen käytetty niitä uusia värejäni, jotka juuri tilasin. Nimeltään PanPastel... niistä tosiaan myöhemmin enemmän. 

~
Piirsin ''Kuoleman enkelin'', ja se oli kyllä näistä kivoin työ. Ehkä joku kerta teen tuon vielä uudestaan, toisilla väreillä, vaikka maalaten. Sopivan synkkää, mutta mun mielestä vaan jotain niin kaunista. 


~
Piirrustusideat ovat olleet ihan loppu, joten tuhersin yksi ilta ihan vain pelkän silmän. Tylsää, tiedän. Yllättävän realistisen näköisen sain tästä kuitenkin. Hyvää harjoitusta, jos ei muuta.


~
Ja joo, lopuksi vielä pari hyvin nopeaa suttausta, molemmat ovat vähän sellaisia, etten jaksanut niitä loppuun asti kunnolla piirtää. Mutta jeps, tänään aloitin yhtä piirrosta ProMarkereilla, sen valmistuttua kuvaa tulee kyllä taas. Nyt heeiheei.