003.

Viva la España! 

~ 

Hóla! Mun hiljaisuudelle on ollut jälleen syynsä, kamalasti menoa ja meininkiä. Päällimmäisenä tottakai viime viikkoinen Espanjan reissu, josta aionkin kertoa tänään lyhykäisesti sanoin, ja enimmäkseen kuvin. Kuvathan kertovat tunnetusti enemmän, kuin tuhat sanaa, right?

~

Olin siis elämäni ensimmäistä kertaa kunnolla ulkomailla, ensimmäistä kertaa lentokoneessa, ja kaikkea muutakin huisin jännää! Edellinen viikko lukeutuu ehdottomasti yksiin parhaista asioista, mitä oon kokenut ikinä, koskaan, milloinkaan. Löysin asian, jota tulen takuulla toteuttamaan jatkossa: matkustelu. 

Viikon vietimme Stella Maris-hotellissa, paikassa Fuengirola. Aivan loistava valinta, ja olin niin tyytyväinen etenkin hotellin alakerran omaan raflaan. Rakastuin Espanjan ihmisiin, se välittömyys ja huolettomuus, kohteliaisuus ja vilpittömyys. Aivan eri luokkaa, kuin täällä Suomen maalla. En olisi ikinä uskonut, että jokin paikka voisi noin lyhyessä ajassa tuntua enemmän kodilta, kuin Suomi koskaan. Haluun takaisin, yyyyyhhh...

~

Viikkoon mahtui niin paljon kaikkea ihanaa, etten edes yritä kertoa puoliakaan. Tiivistän vain, ja kuvat puhukoon tosiaan enemmän. 

Käytiin eläintarhassa, krokotiilimestassa, sekä kaloja ''narraamassa''. Elukoista olisi ihan valtava määrä ihania ja onnistuneita kuvatuksia, mutta poimin nyt edes muutaman tähän...

~

...Tuli kierreltyä kauppoja, makoiltua rannalla, istuttua rafloissa juoden bisseä, sekä syötyä varmaan enemmän kuin koko edellisenä kuukautena yhteensä. Oli meinaan pikkuisen hyvää safkaa joka nurkalla. Instagramistani (nim.merk. @hennapunkki) voitte löytää lisää kuvia, joita päivittelin sinne jo matkankin aikana. 

Perjantaina käväistiin myös Mijaksessa. Osa kuvista napattu sieltä.

~

En kestä, kuinka kaunista siellä oli joka puolella. Päätin heti siellä jo ollessani, että takaisin on joskus päästävä! Kävin myös pari karaoke-biisiä vetämässä yhdessä suomalaisessa baarissa,. Voinpahan siis todeta, että on tullut hoilattua myös Espanjassa karaokea. Hohhoi.

Perheen kanssa oltiin siis reissussa, äippä, iskä, veljet (Juuso ja Joonas), sekä Juuson tyttöystävä Mette. Paljon tuli höpöteltyä ihmisten kanssa, ja jäi harmittamaan kuinka kesken aika loppui. Viikko on ihan liian lyhyt aika noin ihanaan lomaan. Lento ja kaikki siihen kuuluvat järjestelyt/kikkailut pyörätuolin kanssa sujui mielestäni myös hyvin moitteetta, ja sain todella hyvää palvelua. 

Tämä oli hyvin lyhyt tiivistelmä kaikesta siitä mitä mun reissuun mahtui, kuviakin olisi vielä vaikka muille jakaa. Mutta päätän tämän kuitenkin nyt tähän, ettei tule liian puuduttavan pitkä postaus. Huoh. Joko saan mennä takaisin...? I miss that place so much.

Rakastuin. Totaalisesti. 

Gracias.

001.

NEW START

~

Hyvää päivää, arvon kansa. Blogini piti hiljaisuuden, aivan liian kauan. Ja ajattelin puhaltaa liekin uuteen hehkuun, tässä ja nyt. En tiedä, kuinka paljon blogini tulee olemaan enää entisensä, koska itsekään en ole. Paljon on sattunut ja tapahtunut tällä aikaa, mutta suurin uutinen on tämä käsi, ja sen kohtalo. Viimeisimmässä postauksessa puhuinkin, että käteni on murtunut, joo. No... sehän ei sitten loppujen lopuksi tulekaan koskaan kuntoon täysin, ja näin ollen joutunut siitä hetkestä elämään päivittäin kivun, uudelleen opettelemisen ja varovaisuuden kanssa. Ehkä kipuun tottuu, ehkä ei. En tiedä. Joka tapauksessa, en tahdo jättää blogia kokonaan, vaikka meininki saattaakin olla erilainen jatkossa! Hyviäkin asioita kuuluu paljon, mutta en halua alkaa kertaamaan taakse jäänyttä. Nyt aloitetaan puhtaalta pöydältä, ja kirjoitan tänne aina, kun aikaa, sekä inspiraatiota löytyy. Käden kuntokin tulee vaikuttamaan paljon, koska jo näinkin lyhyen pätkän rustaaminen tietokoneella, on yhtä tuskaa. 

~

Ensimmäiseksi, mitä kaikkea toivoisitte minun postaavan? Uusia kivoja ideoita ja lukijoita otetaan avosylin vastaan. Edelleen täällä tulee olemaan paljon taidetta, tyylipostailuja, meikkailuja, jne. On vähän työn alla personal-valokuvaajan löytäminen, koska olisi ihana saada tänne onnistuneita ja laadukkaita kuvia itsestään. Hmm, saas nähdä. 

~

Tässä joka tapauksessa ''uusi'' minä. Kommentoikaa jotain mukavaa, niin pääsen uuteen vauhtiin bloggaamisen suhteen, ja saan inspistä kirjoittaa jälleen! Puspus. 

425

Maalaan sut suohon 

~ 

Eiks ollukin hyvä otsikko, niin minustakin. Öhhöhhöö. Taidepostausta pitkästä aikaa. No okei, ylipäätään postausta pitkästä aikaa. Mulla on vähän kadonnut hohto ja into tähän bloggailuun, koska harva täällä jaksaa koskaan kommentoida mitään, ja näin ollen tulee olo, että rustaanko ihan omaksi iloksi. En enää oikein osaa sitäkään, koska liian moni kuitenkin tietää blogini osoitteen, enkä halua tänne paljastaa enää mitään kaiken syvimpiä salaisuuksiani. En pidä tätä enää ''pakokeinona'' tai paikkana johon voisin purkaa paljonkaan ajatuksiani. Tai sitten musta on tullut vain niin sulkeutunut muuten vaan omista ajatuksista, että parempi pitää omana tietona. Noh, joka tapauksessa... Tämä postaus sisältää pari kuvatusta maalauskurssilta (jossa oon edelleen tunnollisesti käynyt), sekä kaksi maalausta, joita en muistaakseni ole tänne ''esitellyt''. Pahoittelen, ettei maalauksistani ole kuin kännykkäkuvat, mutta nämä taulut myin jo. Enkä näin ollen nyt pääse niiden kimppuun kameroineni, ainakaan tähän hätään. Tyytykäämme siis tähän, ja hyvin lyhkäiseen analyysiin ylipäätään...

~

Ensin tälläinen vähän satumaisen kimmeltävä kuutamo. Halusin liioitella, ja siitä syystä kuu on noin kookas. Halusin jotakin synkkää, mutta kuitenkin jollain tavalla taianomaista, sekä valoisaa. Yhdessä ohjelmassa yksi tyttö sanoi hyvin: ''Ei ole pimeyttä, on vain valonpuutetta.'' ...Tämä oli jotenkin, kuin mun suusta heitettyä. Osui ja upposi, en osaa selittää miksi. 

Tämä taulu oli yllättävän nopea ja helppo työstää, vaikka aika kauan tuon kuun kanssa tappelinkin. Ihan olen tyytyväinen, vaikka tästä pitikin alunperin tulla enemmän violetti, kuin sininen... Pahoittelen signeerauksen puuttumista, en ollut sitä näköjään vielä tuossa vaiheessa kirjoittanut.

~

Ja sitten tämä toinen hyväkäs. Taulun nimi voisi olla vaikka ''Marraskuu'', yhtä harmaa, synkkä, sateinen, lohduton, kylmä... Vähän kuin minun viimeisin marraskuuni oli. Taulun maalaamiseen käytin enemmän aikaa, kuin tuohon edelliseen. Ja visio syntyi vähän niinkuin pikku hiljaa. Katulamput oli ihan hauska kokeilu, vaikka osittain menikin enemmän pieleen, kuin moni muu maalailuni. No, ainakin yritin! Kuutamo-genrellä mennään siis jälleen, ja lopputulos oli ihan jees. Ainakin taulun tunnelmaan oon tosi tyytyväinen, se on yhtä hyytävä, jäätävä ja yksinäinen, kuin pitikin. Näiden jälkeen olen maalannut jo yhden taulun lisää, mutta palatkaamme siihen myöhemmin...

~

Hope you like it! Nyt, hyvää yötä.