Helmiä
Tämä on taas näitä öitä, jolloin kirjoitus'taidot' on ruosteen peitossa. Joten puhun vain lyhyesti. Nukkumassahan mun olis tarvinnut olla jo ajat sitten... Oonkohan yhden ainuttakaan postaustani tehnyt tänne päiväsaikaan? Tota joo, en. Kiva hei. Unirytmi... ja varsinkin nukkumatti on vallan mainio toveri.
. . .
Tölläsin äskettäiin Empun kanssa mahtavan elokuvan (Restless). Juurikin tällaisista leffoista tykkään, sopivasti draamaa ja realistisuutta. Aitoa elämää, opettavainen ja kaunis. Kosketti, melkein itketti, jäi mieleen. Palava halu katsoa tuo joku kerta uusiksi.
. . .
Kiva päivä takana, kun oikein alkoi miettimään. Emppu tosiaan seurana iltapäivästä asti. Juulia, Juuso ja Joonaskin tuossa pyörivät jonkun aikaa... Lauran kanssa pikamiittinkiä ja halaus. ♥
 |
| Juuso halusi tuollaisen korun, joten minähän tein. Jännintä on kai se, ettei tuota saa kädestä pois rikkomatta. Kerran Juuso piti ranteessaan yhtä tekemääni korua jotain 7-8 vuotta, kunnes se traagisesti hajosi jäämällä ovenkahvaan... |
. . .
Hiuksenikin kokivat kovia tänään, värinpoiston. Ja ovat nyt...vaalean oranssin sekasikiö diudau trallallei (vain väliaikaista kaikki on vain, onneksi). Värinpoisto siis vain siksi, jotta väri (joka tulee olemaan luultavasti punainen) tarttuisi paremmin, kirkkaammin. Saas nyt nähdä miten selviydyn näiden hiusten kanssa tovin. Huomenna lupaan lisäillä kuvaa sitten. Nyt ei kärsi, ei kykene, ei viitsi, ei pysty. Peiliin katsoessani en totisesti tunnista itseäni.
(kuva: google)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti