maanantai 30. huhtikuuta 2012

7

 
<3

Niin osuvat sanat, niin. Välillä sattuu vain liikaa, vaikka miten koittaa hymyillä ja uskotella itselleenkin että
väliäkös sillä, ei satu, hyvin kaikki. Itselleen valehtelu, aika syvältä. Just nyt, mikään ei tunnu hyvältä.

... ei mulla tällä kertaa muuta.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

6
Have fun

~
Aivan loistava viikonloppu, paras pitkään pitkään aikaan! Perjantaina mr.Joonatanin kanssa terassilla, hassunhauska oli kyseistä heppua nähdä näin parin vuoden tauon jälkeen. Ja eihän se siitä miksikään ollut muuttunu, sama pallopää ku ennenkin. Hähää. Kotio kun eksyin niin lonkeron ja Eevan kera matka kohti Juuson kämppää. Menossa mukana myös Jani, Tomi, Julius (yms jotka kävi siinä pikaseen pyörähtään). Ilta oli aika mielenkiintoinen. Onnistuin hajottamaan lasin, kaatamaan sohvapöydän, vetämään verhotangon alas kolmeen osaan, rengaskin siinä touhussa hajos ja mitähä muuta...huhhuh. Onneks mun oma 'auto'korjaaja (Jani) oli kumminkin paikalla ja sai jälleen kaaran kulkemaan. Joten herrasmiehenä Jani saattoi mut kotio siinä, ei ollut kuutamoa, mut muuten kyllä aikas kivakiva ilta'lenkki'. hih. 


~
Ja eilinen (lauantai) ...vooi morjes! Semmosta menoo että alta pois. Riinan kanssa tuli lähdettyä Mänttään katsastamaan ihanaakin ihanempi Klamydia!  Lahdesta messiin saapui myös sekopäät Vili ja Veli. Keikka oli uskomaton, kiitos KIITOS KIITOS! Illan kruunasi bändin rumpukapulan saaminen, awwwie. Ihana.


KLAMYDIA !!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

5
Glitteriä ja kynsiä

~
Päivä oli mukava, kynsijuttuja kera Tiinan! Lopputulokseen en niinkään tyytyväinen itse ollut, mutta mutta kaippa niistä ihan kivat tuli. Pääasia että ''asiakas'' tykkäsi. Glitterit oli ainakin niin joka puolella että hermothan niihin meinasi mennä ja lujaa. Mut eikai siinä, ihana Tiina.


Ilta hurahti veljien kanssa jälleen golffia pelaten, aaivan siis parasta! Voittokin oli yhden ainoan lyönnin päässä, että osas järsiä. Kyllä mä sen voitonkin vielä joku päivä itselleni kalastan, se on varma se! On meinaan niiiiin lähellä ollut jo liian monen monituista kertaa. Pelionnea välillä minullekin, kiitos.

Äskeinen puhelu Vilin kanssa oli myös kivoutta. Ihana poika. 

~
Loppuyön ajattelin kuunnella ...



~
Ja ajattelin myös miettiä aikani kuluksi syntyjä syviä. Vaikkei se koskaan mitään hyödytäkään. Pahentaa vain, monimutkaistuttaa. Ehkä pitäisi opetella olemaan ajattelematta, yhtään mitään? Olisipa se niin helppoa. Voi pojat. Sille kyllä hattua nostan, joka keksii on/off-painikkeen tunteille, kiitän jo etukäteen. Delete-nappi olisi myös kätevä. Hmm, mistähän sellaiset löytyisi, mistä, oi mistä..  


torstai 26. huhtikuuta 2012

4

Does she know just how to whisper in your ear the way I do? 
Does she catch your eyes from a distance standing in a crowded room? 
How many times must I sing my soul to you 
before you realize the trials you put me through? 
No one has to know. 

~ The Material 
3
Sunny day

~
Aurinkoista ja iloista, naurua ja fiilistelyä! Ehkä se kesä sieltä vielä saapuu, sittenkin. On sitä jo odotettukin. Hhuh. Aikas maukas päivä ollut kaiken kaikkiaan. Hyvän ystävän kanssa tuli palloiltua ulkona, otettua toinen toistaan upeampia kuvia, naurettua hamsterijutuille... (ette halua tietää!) ...Lauran kynnet laitoin uuteen uskoon, vaikka usko meinasikin välillä jo loppua siinä samalla Paula Koivuniemeä kuunnellessa. Kunnon siedätyshoitoa, ensiviikon lauantaina kun pitäisi tosiaan yhdessä selviytyä Paulan keikalle (nää on näitä mun kuningasideoita). Uskon kyllä, että keikalle selvitään, mutta sieltä pitäisi selvitä hengissä vielä takaisinkin...ja se on taas asia erikseen. Tavoitteena kun tällä kaksikolla on aina ''juodaan niin ettei aamulla muisteta omaa nimeä!'' ...pelottavaa.


 On se Laura vain niin rakas.  


~
Kuvaa myös kynsistä ! 

~
Mmm, loppuilta menikin hetken Emilian seurassa. Sekä kolmen tunnin ilta'lenkillä', kera musiikin. Omia ajatuksia selvitellen. Eipähän nuo juurikaan selvemmäksi muuttuneet, mutta oma rauha oli vapauttavaa. Musiikki, siinä vasta ykkösterapeuttini, aina matkassa mukana, tukena ja turvana. Music on, world off ! ... Iltalenkillä törmäsin myös Petteriin! Ihana piriste, kun ihminen pysäyttää oikein auton, ja jää juttelemaan. Tätä heppua pitäisi kyllä nähdä useammin. Aivan mahtava.

Summaten kaikki tän päivän tapahtumat, lukuunottamatta paria kyyneltä... oikein onnistunut päivä. Punkki tykkää, tätä lisää.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

2
Brother

Halusin kirjoittaa vielä sen verran...että onneksi on perhe ja ystävät ! Missähän mäkin olisin ilman näitä ihania, ja niin rakkaita, hulluja, välillä niin hermoja repiviä, pallopäitä. Äskeinenkin pitkänpitkä terapeuttinen ja elämää parantava puhelu veljeni Juuson kanssa, oli hyvin mieltä puhdistava. En koskaan selviäis mihinkään, senttiäkään en elämässäni pääsis eteenpäin, en ikinä milloinkaan pärjäis ilman sua velirakas.



Tähän on hyvä kuitata.
Piilarit pois silmistä ja nukkumaan ~ huomenna taas lupaan jaksaa herätä. Lupaan....


1
Ensimmäiset sanat

~
En..tiedä mitä kirjottaisin, en todella. Ajattelin kokeilla mitä tästä tulee. Mutta vain omaksi iloksi, suruksi, huviksi... muistoiksi? Ehkä tämä jollain tapaa voisi olla vaikka pakotie, todellisuudesta. Saisi purkaa syvimmätkin ajatukset johonkin, minä kun tunnetusti olen niin turkasen huono puhumaan ihmisille. Tämä blogi saa siis toimia terapeuttinani, kuuntelijana, ystävänä. Ja tänään jos joskus on hyvä päivä aloittaa...koska ollut harvinaisen surkea päivä, aivan siis sieltä jostain ja syvältä. Ja syy kaikkeen: luottamus, ja sen menettäminen. Oon kai vaan liian sinisilmäinen, en kirjaimellisesti, mutta noin niinkuin muuten... pitäisi kai oppia elämän yksi kultainen sääntö: Älä luota kehenkään, äläkä vtussa rakastu.
Hmm, varmasti yltiöpositiivinen kuva näin heti alkuunsa minusta! Älkää huolestuko, en mä aina ole näin synkkä ja pessimisti. Tänään on vain päivä jolloin ei hymyä näy. Tosiaan, tänään ollut huono päivä (joka varmasti tuli jo selväksi), mutta tämä päivä voisi olla myös uusi alku. Pyyhkiä pöytä, aloittaa aivan alusta. Vaikka taas vähän vahvempana. Deal?
Olen siis Henna, pienen pieni punatukkainen runoilijatyttö. Joku tälläinen ''taiteilijasielu'', toisinaan liian syvällinen ymmärrettäväksi. Välillä kun en itsekään ymmärrä itseäni, niin kuinka muutkaan voisi..? Noh, ehkäpä tämä rustailu vaikka sitten auttaisi, ainakin mun omaa sydäntäni, ja sen tunnesolmuja. Hope so.


Ps. Runoilin yks päivä taas...
...

Taivaalla pilviä harmaita.
Pöydällä kukkia kuolleita,
Postit lukematta.
Kaikki tuntuu raskaalta,
Painavalta. Haikealta.
Olet ajatuksissa noissa,
Ikävissä.
Mielessä yksinäisessä.

Välillä tuntuu että rakastan liikaa.
Sinua.
Turhaan, sydäntä lentävää, leikkivää.
Vapaata, vaeltavaa.
Olet siinä.
Kiinni minussa, käsi kädellä.
Niin lähellä.
En silti sua saa, vaikka miten yritän.
En pääse lähellesi, sydämeesi.
Kaikkeni antaisin, sulle omistaisin.

Vaikka perääsi huutaisin,
Polvillani anoisin, pyytäisin, rakas älä mene.
Se ei auttaisi, ei auttaisi.
En saa sua jäämään viereeni,
Vaikka en muuta tahtoisi.

Hiuksiani silität, käsillä kylmillä.
Kosketat, rakkauden lämmöllä.
Etkä edes huomaa,
Miten liekki se polttaa.
Avaan silmäni, ja olet jälleen poissa.
Vaikka menetkin,
Tiedän sun tulevan vielä luokseni.
Pyydän, tulethan takaisin?
Tulethan aina takaisin?

~ punkki