Taistella vastaan ei voi
Ja vain koska minun pitäisi olla hereillä jo mmmm...vajaan neljän tunnin päästä (voi v*ttu), kirjoitan siis vain vähän. Viimeiseen kahteen päivään sisältynyt kyllä taas sellaista tunnemyllerrystä etten oikein pysy enää itsekään perässä. En ole kai pysynyt enää aikoihin. Sydän huutaa sen minkä ehtii, vaikka järki koittaakin pitää sen hiljaisena, teipata, purkittaa, lukkojen taakse laittaa. Hmmh, tekemisten osalta jäänyt kyllä vähäiseksi nyt. Lähinnä aikani mennyt vain ulkona fiilistellen musiikin kanssa, kesästä ja lämmöstä. Ideapark tuli koluttua läpi keskiviikkona Juulia seurana. Löytöjä tein jälleen, ja rahaa paloi. Eevan kanssa meni tämä päivä. Ja niin suunnitelmien mukaan huominenkin. Mmmm... Muutamat uudet tuttavuudetkin piristänyt toisinaan. On vain niin sellainen olo etten anna itsestäni mitään. Oon aivan etäinen, en ollenkaan oma avoin itseni. Vaikka en haluaisi olla nyt tällainen, haluan antaa palaa. Nauttia, aidosti. Miksen siihen pysty? Kai se on se...että tunteet ja sydän on muualla, aivan täysin eräällä ihmisellä. Vaikka miten tyly hän mulle onkaan, ei välitä yhtään, niin silti...silti oon aivan koukussa, loukussa. Kai mä joku kaunis päivä vielä osaan irroittaa. Koota itseni jälleen uudestaan. Onneksi vierellä maailman ihanimpia ystäviä, ja perhe! + musiikki.♥ Kesän ja provinssin odotus antavat myös voimaa, valo tekee ihmeitä. Päivisin oon iloisempi, mutta pimeän laskettua muistan taas...ettei hän tulekaan...
...
Huomenna lisäilen tänne luultavasti joitakin kuvia taas, kun tuli tuo kamera tyhjättyä tänään koneelle. Tässä yksi otos. Kauniita unia. ''You allways kiss me goodnight.''
 |
...
Ps. Päivän biisi, lyriikat ~
(Jos rehellinen oon niin, mun tekis mieli itkeä, mut en mä taas viitsisi...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti