torstai 17. toukokuuta 2012

25
Ketjukynnet


Jotenkin niin paljon asioita, joita tekisi mieli kertoa, kirjoittaa. Mutta tuntuu, etten saa lausetta yhtäkään tulemaan. Vaikka kiva päivä takana onkin, niin en tajua mistä kummasta tämä fiilis taas ilmestyi. No, ehkä yritän skarpata ja keksiä jotakin edes...
...
Juulia (synttärisankari!) tosiaan yötä meillä, seuranani koko päivän. Oli vain hurjan väsynyt niin ei paljon tullut mitään sen kummempia touhuttua, perussekoilua vain. Ja tuollahan se nyt koisii, valloittaa mun sängyn. Lauraa näin myös pikaisesti, ja sovittiinkin että jo huomenna se vappu onkin! Voi kyllä, kyllä. Mitähän tästäkin tulee, huhhuhhei. Pelottaa jo valmiiksi. Toivottavasti ei ainakaan sada. Hmm, hmm. Uudet kynnet tuli myös väsäiltyä tänään. Hiuksetkin sai väriä (Punasta lisää vain. Ai että vihaan värjäilyä, jatkuvasti tyvikasvu ja äää!), ja vaikka mitä sisältynyt nyt viimeiseen 24 tuntiin. Kuten jo sanoinkin, kiva päivä takana. Nyt vain vähän fiilis kadoksissa. Ehkä mun kannattais vain kiltisti painua nukkumaan. Huomisesta tulee toivottavasti...paras!
...
Loppuun aionkin heittää pari kuvaa. Ja jos itsestäni irti saan niin ehkä vielä ajatuksiani...will see.

^ Ketjukynnet. Kaikkea pitää kokeilla!


^ Juulia murmeli.
^ Tältä näytin tänään, aika edustava.
- - -


Katsoin kuvaasi taas
Silmiisi, vihreisiin
Pitkään, haikeasti
Aika pysähtyi, muu hävisi
Muistatko sinäkin, sen illan syksyisen
Sinä, minä, tähtitaivas
Ilta hämärä, takkisi, tupakan tuoksuinen
Kätesi, ympärilläni, etten palelisi
Suudelma täydellinen
Se meidän, ensimmäinen
Hellä, salaisuus yhteinen
.
Ja nyt kun katson taakseni
Olet muualla, ilman minua
Aivan liian kaukana
Aikaa kelaisin, alusta tarinan tän alottaisin
Saanhan, saanhan illan tuon takaisin?
Silloin sydämeni varastit, vangitsit
.
Kuinka voit vain unohtaa
Heittää, hukata, maahan pudottaa
Paeta, kadottaa, silmäsi ummistaa
Lähteä pois, sanomatta
Sydämeni mukanasi
Katkaise jo kahleeni
.
Ei tätä ikävää voi ymmärtää 
Ei sanoiksi pukea
Ei kuvaksi tallettaa
Ei kukaan, koskaan
En edes itsekään
Mitä ihmettä sinussa näen niin?
Niin suurta, kiehtovaa
Ettei ole muuta maailmaa
Ei, en vain tajua
.
Yritin olla sulle hyvä, paras kaikista
Lämmin, sua aina kuunnella
Tukea, kyyneleesi kuivata
Sadepilvet karkoittaa
Hymyn kasvoillesi tavoittaa
Palauttaa valon
Silmiisi loisteen tuon, auringon
Yhä uudelleen, aina kun huomasin sen sammuneen
Yritin niin, yritin todella
Kai liikaakin
.
En aavistanut, kuinka huomaamatta
Suhun todella rakastun
Rakastuin, satutit
Taas muistan illan sen
Viileän, syksyisen
Vaikka haluaisin, unohtaa
Sulle sanoa, hyvää matkaa
.
Sanat vain hukkuvat tuuleen
Ja jään edelleen, odottamaan
Lämpöäsi kaipaamaan
Uutta aurinkoa nousevaa
Tummien pilvien takaa
Olet paljon minulle velkaa
Tukea, turvaa
Missä olet nyt, kun sitä tarvitsen
Sinua, vain sinua
Enemmän kuin koskaan ennen
Enemmän kuin kukaan, koskaan ennen
.
~ punkki