Minä inhoan sinua
Mitähän mä haluan elämältä? -Voi kun mä en tiedä. Joku on niin monesti polttanut piirtämäni kartan, murskannut kompassinkin, ei ole suuntaa. Ei määränpäätä. Aivan on taas päinvastaiset fiilikset kuin eilen. Aina kun pimeä saapuu niin valo häviää myös sydämestä. Eevan kanssa meni päivä mukavasti, tyttö rakas. Ja sen yhden uuden tuttavuudenkin kans tänään pitkin päivää jutellut koneitse ja hymyillytkin. Mutta tuntuu niin väärältä jutella senkään kanssa -ei miltään, koska se ei ole hän. Ei vain ole. Mikset sä vain voi ymmärtää, miten ikävä mun on. Miten huolissaan oon. Kuinka paljon sait mut silloin hymyileen kun olit lähellä... Mikset sä saatanan pallopää voi vaan tajuta... ehkä et vain halua.
...
Ei juurikaan asiaa ole nyt tänne, tai kenellekään, ei mitään inspistä kirjoittaa. Fiilikset rypee pohjamudissa ja jopa kuolleet kukat on elävämpiä kuin minä tällä hetkellä. Että osaa ihmisen mieli olla vaikea. Koskahan opin ajattelemaan järjellä ja antaa sydämen lepää. Ei, en tosiaankaan tiedä.
Onni on sitä ettei vituta ihan joka päivä?
