Harvoin on näin tunteeton olo
Paleltaa, sisimmässä
Turha ja kadonnut, pimeässä
Ei itkua, ei hymyä
Ei yhtään mitään
Haluaisin vain unohtaa
Poistaa sut mun elämästä
Ja toisaalta muistaa
Mutta jos kaikki olikin valhetta
Harhaa, leikkiäsi julmaa
Niin mitä turhaan
Miksi haluisin edes muistaa?
Jos ei ole mitään muistettavaa
En uskalla pitkään aikaan
Pitkään aikaan tuntea mitään
Sattuu liikaa, ajatella
Sinua, meitä
Toisiltaan kauas eksyneitä
Mä ihan oikeasti luulin
Ettei tämäkin ollut sitä sairasta leikkiä
Aitoa, onko ees olemassa?
Sydän mun, on jo niin hajalle lyöty
Murskattu, tallottu, poltettu
Parannettu
Ja jälleen uudelleen hajoitettu
''mikä voisi olla enää paremmin kun sä oot siinä?''
Niin, niin mäkin luulin
Luulin todella, todeksi
Tunteeksi, oikeaksi
Kerrankin, edes kerrankin
Kiitos, anteeksi, näkemiin
~punkki
