tiistai 3. heinäkuuta 2012

57

Mulla on taas fiilis että on aivan pakko kysyä;
MIKÄ VITTU TEITÄ IHMISET VAIVAA ?


Siis, mikä tästä maailmasta nykyään tekeen niin pinnallisen paikan? Kukaan ei osaa arvostaa oikeaa rakkautta, sitä mikä tulee suoraan sydämestä, olis valmis kuoleen toisen puolesta... eikä mitään ''hei tota mä panisin, se on niiiiiiin hyvännäkönen, ah!''... Miksi kaikki katsoo vain ulkonäköä, tuomitsee ulkokuoren perusteella? Ääripäitä, toisilla niin hyvä itsetunto, että leijuu liian korkealla ja kusi vaan höllyää pään sisällä...tai sitten niin huono itsetunto, ettei uskalla pihalle astua pelkäämättä jonkun nauravan, haukkuvan, pilkkaavan... Joo mä myönnän itse olevani sen verran pinnallinen, että arvostan persoonallisuutta ja edes jonkinasteista tyylitajua... on asioita mitkä miellyttää silmää, ja mitkä ei... mutta! en mä nyt silti tuomitse ihmisiä tuntematta. Esim. omalle kohdalle osunut niin monesti tämä; monet ihmiset leimaa pyörätuolissa istuvat tervejärkiset ihmiset heti automaattisesti vajaiksi, vammaisiksi, yms paskaa... katsoo joko säälien, tai ivallisesti virnuillen. Mitä hiton ideaa, miten jonkun kävelemättömyys voi toisiin ihmisiin vaikuttaa niin paljon, ettei halua tutustua, katsoakkaan sisimpään? Tai toteaa samantien ''joo voidaan me vaan kavereita olla, ei muuta''... eh? Ihmisiä tässä kaikki ollaan mun mielestä ainakin, ei kukaan ole toistaan huonompi tai parempi. Ei mua itseäni tämä asia oikeastaan heilauta suuntaan, eikä toiseen, koska omaan suht hyvän itsetunnon ja vahvan persoonan saatana. Mutta voi niitä ihmisraunioita, jotka on joku lyttyyn  lyönyt henkisesti ainaisella kieroon katsomisella, karttamisella ja syrjinnällä, haukkumisella, pilkalla. Miksei ihmiset omista yhtään myötätuntoa, miksei... Joku pyörätuolikin, eihän sen nyt niitä muita pitäisi haitata MILLÄÄN tasolla, korkeintaan sitä itseään joka siinä tuolissa ''joutuu'' tatittamaan. Eihän se muilta ole pois! Mitenköhän ihmiset saisi ymmärtämään elämän arvon. Tiedän joidenkin ymmärtävän, mutta niin niiin niiiiin monilla olisi vielä paljon opittavaa.  Arvostakaa nyt esim. sitä että kävelette, ellette muuta keksi. Kaikille se ei ole niin itsestäänselvyys kuin moni luulee. Niinhän se kai on, että asioiden arvon tajuaa vasta kun sen menettää, tai jos ole ikinä ollutkaan. Huokaus. Kasvakaa hei ihmiset, ja kaivakaa jostain kolosta se sydän, ajatelkaa sen kautta! Vaikka se toisinaan enemmän sattuukin. 
Ei mulla muuta tänään. Oli vain pakko 'avautua'. Koska mua alkaa päivä päivältä enemmän ottaan nuppiin toi ihmisolentojen ainainen pelleily, pintaliito yms roska. 


''Älä valitse rakkaudessa sitä, 
kenen kanssa pystyt elämään. 
Valitse se, ketä ilman et voi elää.''

2 kommenttia:

  1. Jotkut pyörätuolissa olevat on "rasisteja" terveitä kohtaan. :]

    Mut joo pyydän anteeksi meidän miesten puolesta, me ollaan lapsia. Anteeksi. Yritämme oppia. :]

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista