Kotiutuminen sujunut mainiosti -nukuin tänään neljään (16.00) asti?! Voi mölli, unirytmi hiukan kadonnut taas jonnekin kuusen taakse, kiven alle, merenpohjaan?... Mitään järkevää ei tähän päivään sitten sisältynytkään... ripaus ikäväntunnetta, ja haikailua. Illalla Juuliaa, leffailua (Perjantai on Pahin. + kuolausta, ah... Chad Michael Murray ♥). Nyt kai sitten koisimaan. Lupaan etten nuku jälleen koko päivää, lupaan, tai ainakin yritän. Ja koska tähän en mitään sanottavaa enää jaksa miettiä, niin heitän loppuun muutaman runon, joita aina öisin tulee rustailtua... nyt paipai.
~
Lennetään.
.
Ilmapalloja,
keveitä, niin korkealla.
Toit maailmaani värit,
sateenkaaren, veit pilvien taa.
.
Lennetäänhän yhdessä,
lintujen kanssa, kilpaa.
Nopeaa, niin korkealle.
Auringonnousua katsomaan,
se on maailman reunalla.
.
Pidä kädestäni,
ettei tuuli nappaa mua mukaansa,
pidä lujempaa,
en tahdo sua kadottaa.
On kirkasta, tajuttoman kaunista.
Kuin saduissa, taivaissa, unissa parhaissa.
Tiedän olevani elossa, suojaa minua.
.
Sadepilvet yhdessä ohitamme,
ei harmaus sovi kuvaamme.
Ei tumma taivas ole tiemme,
ei särkyä saa rakkautemme.
.
Näetkö jo valon sen, pienen onnen pilkahduksen?
Pidäthän kädestä, älä irti päästä.
Lämpöä, yhdessä selviämme vaikka läpi jäästä.
.
Olet kaikkeni,
aurinko taivaalla,
värini taululla.
Luota, olen sun.
Mutta vain jos, sinä olet mun?
.
~ punkki
Valhe viimeinen.
Kellon tikitys, kuuluu aina vain lujempaa.
Aika kuluu. Mutta muistot pyörii mielessä.
Syvällä ja tiiviissä.
Haavat piti parantaa, kun annan itselleni aikaa.
Ei niin käynyt, edelleen ajattelen meitä.
Suudelmia, halauksia, pitkiä katseita.
Helliä sanoja, tyhmiä lupauksia.
.
Rakastan sinua.
Kuulin sen suustasi, luulin sitä todeksi.
Valhe sekin, miten kehtasit,
kuinka saatoit, kysyn jatkuvasti itseltäni.
.
Rakastan sinua. Sen sulle kuiskasin,
hellästi kättäsi kosketin.
Sitä todella tarkoitin, niin todella tunsin.
.
Tuuli viilensi, pimeys jo laski.
Lähdin pois, hiljaa mua suutelit.
Et huomannut että kyynel putosi,
et nähnyt miten se kosketti.
.
Jokainen solu sisälläni, halusi vain olla lähelläsi,
ikuisesti. Lähdin pois, vilkutit.
Sulle hymyllä vastasin.
Kyyneleen kuivasin, ettet huomaisi.
Ettet näkisi, sisimpääni.
.
Hetkessä, olin jo kaukana,
enkä halua enää sua tavata.
En halua, muistot ne, polttaa sydäntä.
Sieluni on tulessa, kiinni sinussa.
.
Sua liikaa rakastan, toisin kuin sinä minua.
.
~ punkki
Vankila.
Kahleesi, minussa.
Kiinni, niin tiukassa.
En niitä saanut katkeamaan,
en edes sahalla.
Huudan kovaa, kovaa, kovaa,
perkeleet kaikuu, muttei kukaan vastaa.
.
Muurit ympärillä,
kiviseinä, kylmää ja pimeää.
Ei läpi päästä,
en näe valonpilkahdusta.
Ei ketään lähellä.
Yksin taistellen, yksin odottaen.
Auttakaa minut pois,
huudan kovaa, kovaa, kovaa,
muttei kukaan huomaa.
.
En kuulu tänne,
et kuulu sydämeen.
Sen irti revin vaikka sattuu.
Irti kahleet saan,
hitaasti, mutta siinä vielä onnistun.
Pohjalta nousen, nousen, nousen
muurin murtaen,
valon vielä löydän sen.
.
Paikalta poistun keskisormea näyttäen!
.
Huudan kovaa, kovaa, kovaa,
kuuleeko mua yhtään kukaan?
Miten onnistuit tässä,
oliko tää temppu hihassas ässä?
.
En tahtonut jäädä koukkuun,
suhun näin kiinni,
tunteiden loukkuun.
.
Vihaa ja rakkautta tunnen,
mutten enää sinua.
Et koskaan antanut mahdollisuutta,
et yhtä ainoata.
Huudan kovaa, kovaa, kovaa,
ole kiltti ja mulle vastaa?
En yksin selviä muurista tästä.
Tarvitsen auttavan käden sen,
en ilman apua osaa pois pimeästä.
.
~ punkki
Ei onnellista loppua.
.
Kerään kirjoja, lattialta.
Kaadoit hyllyn, suuttuessa.
Mitä ajattelin, kun totuuden kerroin.
Mitä odotit kuulevasi.
Kukkamaljakko, palasina.
Sydämiä jälleen, hajalla.
Lasinsiruja, jalkapohjassa.
.
Riita kai viimeinen, itselleni hoen.
Paiskasit oven sen, itkien.
En rakasta, en sinua.
Mutta jokin pyytää jäämään,
vielä kerran yrittämään.
.
Rakastan, rakastan vain sinua.
Ristiriita kuuluu aina vain tuulessa.
.
Miksi lähdit taas,
tarvitsen sinua.
Mene pois vaan,
satutat minua.
Tule takaisin,
puhalla kipu pois, jalkapohjasta,
sydämestä, kyyneleet silmistä.
Jätä jo rauhaan, paremmin kaikki,
ilman sinua. Ilman meitä, liian väsyneitä.
.
En jaksa riidellä, en halua kiitellä.
Aikoja sitten, kuoli jokin sisälläni,
kauan sitten, tiet meidän erkani.
Etkö huomaa,
miten jopa hengittääkin on jo vaikeaa.
.
Silti joka kerta,
palaat luokseni, jään viereesi.
Anteeksi pyytäen, itseäni syyttäen.
Se ei auta, ei auta.
Ei kuollutta, voi takaisin saada.
Ei kahta kokonaista, voi yhteen liimaa.
.
Olen vahvempi, jos olet kaukana.
Heikko olen, lähelläsi.
Irrota ote minusta,
ei onnellista loppua.
Lähtiessäni viimeisen kerran, kuiskaten...
''Lupaathan minut,
aina minut muistavan?
Sinua, vain sinua ikuisesti rakastan.''
.
~ punkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti