There is always reason to smile
~
On paljon hyvää, paljon huonoa, mutta loppujen lopuksi... eikös hyvä aina voita pahan? Niin mä ainakin uskon. Fiilis on ailahdellut niin rajusti taas viime päivinä, että on välillä tehnyt mieli vain kadota ja olla palaamatta. Tunne tuo, on onneks mennyt ohi lähes yhtä vikkelään, kuin tullutkin. Jaksaisi aina vain keskittyä tarpeeksi olennaiseen, jaksaisi muistaa kuinka paljon oikeasti elämä antaa huonoinakin päivinä. Se on toisinaan ihan pirun hankalaa, mutta... tässä sitä ollaan ja fiilis on ihan jees vaihteeksi.
~
Kaupoilla on käyty pariinkin otteeseen sitten viime rustailuni. Tänään Ideaparkissa Juuson ja Raulin kanssa, kivaakivaa! Raskasta noiden miesten kans shoppailu, hhuh. Aina sain odottaa niitä... mwahahhaa... Ostokset koostui lähinnä piirrustusvermeistä, ED-juomista, parista leffasta, sekä (hiuksiin) suolavesi-suihkeesta. Arnoldsissa käväistiin ja join elämäni ensimmäistä kertaa suklaakahvia. Kallista, mutta maukasta.
~
Mä niin ootan kesää, enkä taida olla ainut? Näytti jo lupaavalta, plussan puolella lämpömittari ja räystäät tippui minkä ehti... aurinkokin paistatteli... Muttei sitä onnea kauan kestänyt, taas jo pakkasen puolella ja lunta sataa minkä ehtii. Murrr. Mä haluun kevään! Vapun! Kesän! Festareille! Aurinkoa! Valoa! Ja uudet hiukset. Kiitos. Ainiin, ja tahtoisin myös halaamaan erästä ihmistä... Näyttää hänelle, että elämä on taistelemisen arvoinen. Oon välillä niin huolissani, miksei onni vois välillä potkia häntäkin? Epäreilu maailma. Hmmh... niin ja erään toisen haluaisin kyllä nähdä myös, jokseenkin tekis mieli mennä tirmaseen kyseistä heppua jollain kalikalla päähän ja huutaa korvaan ''herää pahvi!''... ei ystäviä saa hylätä, unohtaa, kun seurusteleen alkaa... perkele että ottaa välillä niin aivosoluihin ja syvälle, nää ihmisotukset tekoineen...ihmiset, jotka ei tunnetusti tajua maailmasta toisinaan yhtään mitään... Hei c'moon, en mä ehdi revetä kiljumaan ja auttamaan joka suuntaan, vaikka tahtoisin. Kiitos ja anteeks, olipas vapauttava avautuminen pitkästä aikaa. Huoh.
Loppukevennys. Ruoka, siitä alkaa tulla vähitellen mun paras ystävä, sekä pahin vihollinen.
~
Uus rakkaus saapui postissa tänään ! En malta odottaa, milloin ehtii/pääsee katsomaan ja nauttimaan.
Ykköstuottis oli niin loistava, että tämän toisenkin on pakko olla.
~
Ja nyt painun jatkamaan perus arki-iltaani (yö nyt jo on...). Eli katsomaan jotain leffaa, tai ehkä piirrän vielä... Ken tietää. Huomenna viimeistään pakko tarttua kynänvarteen. Mutta hei, mukavata loppuviikkoa jälleen teille, jotka ylipäätään edes lukee tätä. Katsotaan, milloin ehdin tänne jälleen. Kiitos ja kumarrus. Muistakaa sääntö, jonka heitin jo ensimmäisessä lauseessani tänään.
Vous revoir!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti