sunnuntai 20. tammikuuta 2013

180
 Black vs White 

Hei tietteks... mulla on ollut äärimmäisen sekava viikonloppu. Fiilikset vaihdelleet kyllä ääripäästä toiseen, miljoonasti. Mustaa ja valkoista, synkkää ja valoisaa. Kello on ihan liikaa tulla blogia kirjoittaan, mutta pakkohan mun oli, kun mieli teki. 

Ensinnäkin... R:n olisin todella tahtonut luokseni vklopuksi, mutta suunnitelmat vähän muuttui (noooh, katsoo viikon päästä sitten uudestaan)... Ikävä on kovin häntä. Ja btw, suoraan sanoen... vihaan alkoholia. En kerro miksi. 

Fiilikset pintaan tänään sai myös puhelu erään todella tärkeän ihmisen, ystävän kanssa... Mun tekis hirmuisesti mieli auttaa ko. henkilöä... oon yrittänytkin, kaikin keinoin kai. Tahtoisin vain että hänen ois hyvä olla, se ihminen ansaitsis todella sen, onnen. Vtun maailma kun on niin epäoikeudenmukainen. En vain todellakaan tiedä, miten palasiksi hajoan, mihin tunnetilaan vajoan, jos hänelle jotain sattuu. Sekottaisi kyllä pakkaa ja päätä jos johonkin suuntaan. Äh. Ja pahinta on kai se, kun en oikein edes pysty auttamaan, muutakuin kuuntelemalla... Jokatapauksessa, tämän ihmisen ääntä on aina ilo kuulla, etenkin naurua, kuulla iloisuus hänen äänessä... kumpa voisin tehdä enemmän. Huokaus ja kyyneliä.

~
Iloisimpiin aiheisiin välillä. Eilinen laatuaikaa pitkästä aikaa rakkaan Juulin kanssa! Katseltiin (yllättäen?) parisen hyvää movieta, ja Iholla-sarjaa, mässäiltiin kaakaota, naurettiin tyhmille jutuille, poltettiin äipälle CD (joka sisälsi kyllä niin loisto musaa että tekin tykkäisitte, mwahahha!), valvottiin myöhään, ja aamulla oltiin ihan töttöröö. Liian vähän vietetään nykyään aikaa yhessä... niin epäreilua. Oot tyttö kultainen.


~
Tää päivä meni jokseenkin möllötellessä (yksin), ja ilta pelaten! Ensin molempien veljesten kanssa, ja koska Juuso on nössö niin se meni kotio koppaan maate jo kymmenen aikaan. Joonas jäi mun seuraks loppuillaks/yöks, ja en muista millon viimeks mulla on ollut näin hauskaa, haahah. Latailtiin hyvää musaa ja loppuyöstä ihan ''vähän'' Nhl2013:sta pelailtiin, semmoset rapeet 4½ tuntia... Nyt on sormet solmussa ja rakoilla. Ääni lähti kun tuli lievästi huudettua. Mahalihakset kasvo nauramisesta megalomaalisiksi. Hermosuonetkin meinas pariin otteeseen katketa. Mut jatkoajalla (loppuottelussa) MM-HOPEAahan sieltä tuli, ja jumaliste mä oon ylpee meistä! Ei olla koskaan ennen pelattu noin hyvin. Huhhuhu. Ihan parasta! Ens kerralla sovittiin, että napataan se kirkkain mitali! Se on varma.


~
Päivätkin on kivasti pidentynyt, kevättä kohti, jeeeee! Valosta saa kyllä kummasti voimaa. On vasta tammikuu, ja mä jo odotan lumien sulamista kuin kuuta nousevaa. Ehkä vähän liian aikaista jo nyt toivoa kesän tuloa, mutta ei voe mittään. Kyllä se sieltä piiiiiiiiiiiiiiiikku hiljaa hiipien, huomaamattomasti vielä saapuu. Pakkasta on ainakin ollut ihan hulluna. Parhaimmillaan -29... hyi ny saastananana... hrrr.


~
Torstai mulla meni löllöillen, en tainnut tehdä mitään. Suu on ainakin sen hammaslääkärireissun jälkeen ollut ihan jumalaisen arka ja kipeä. Pari kertaa jopa yöksi ottanut särkylääkettä. Mutta, on se vaivan arvoista, saa kauniimman hymyn. 

Hmmhmm, piirrellä koitin myös hieman, mutta tuloksetta. Puuttuu visiot kyllä nyt täysin taas. Hedelmillä ja fetalla herkuttelu onneks toimii aina, tilanteessa kuin tilanteessa.


~
Ja nyt, univiidakkoon. 

2 kommenttia: