Tiger nails
Makaan puoliksi pöydällä, ja puoliksi sängyllä, tähän aikaan taas hereillä, pirteämpänä kuin hetkeen. Miksi aina minä. Tuntuu vain niin tajuttomalta sekamelskalta, koko fucking maailma, ihmiset, minä itse, kaikki tunteet ja ajatukset mun pääkopan sisällä. Ja toisaalta taas on niin tunteeton olo, ettei mitään järkeä, ihan kuin millään olisi väliä. Kello lähenee puolta kuutta (aamulla!), enkä ole nukkunut taaskaan, silmäystäkään. Nuijanukutusta varmaan täytyy kohta ruveta harkitsemaan. Eilinen meni ihan mukavasti Juulin kanssa. Ja tänään Emppu tuossa hyöri ja pyöri seuranani koko päivän ja yön. Äsken vaihteeksi leffailua. Ihan koskettava pätkä olikin kyllä, kannatti katsella. Aito ja tunteikas. Hitto kun en just nyt muista sen nimeä! Kerron vaikka sen seuraavassa postauksessa.. Ja ja ja... Ilonalle tuli tehtyä kynnet.
 |
| (c) punkki |
Yöhön sisältyi myös huolestumista...kyyneliä, joita kukaan ei nähnyt... hmmh, välillä olen vain niin hukassa, avuton. Miten pahalta tuntuukaan katsoa/kuunnella vierestä toisen pahaa oloa, tietäen että on jo koittanut lähestulkoon kaikkensa, että asiat korjaantuisi. Että olisi hän taas onnellinen. Tämän ihmisen jos joskus menettäisin, tavalla tai toisella...tiedän että kuolisin itsekin, koko elämäni tie kääntyisi lopullisesti helvettiin. Kun pahimpina päivinä jo muutenkin tuntuu, että olen sinne jo puolitiessä. Ole kiltti, älä jätä mua yksin, älä koskaan luovu toivosta...
(kuva: google)
Syvä huokaus...tyhjä katseeni puhuu jo nukkumaan menon puolesta. Ei väsyä lain, mutta tiedän huomisesta tulevan taas niin raskasta, ellen opettele jo nukkumisen jaloa taitoa. On se vain niin hankalaa. Just nyt ei edes viikonlopun Provinssi pistä hymyilyttämään. Lyökää minua jollain, herättäkää minut jälleen, jotta tajuan asioiden olevan suhteellisen hyvin! Mikä helv*tti mua vaivaa, en näe itseäni. Tai oikeastaan en haluaisi nähdä. Voisin olla hetken näkymätön kaikille...eikä ainoastaan sille yhdelle ja ainoalle, jonka eniten tahtoisin minut huomaavan... Hmmph. En ymmärrä taaskaan mitä selitän, mutta annettakoon se anteeksi koska kello tikittää jo niin paljon. Huomenna... niin, mitä huomenna? Tai siis tänään myöhemmin. Ei mitään suunnitelmia. Ehkä hyvä niin, ainakin voin näin ollen mennä fiilispohjalta jälleen. Kai tämä hiuspehko pitäisi värjäillä iltasella. Ja henkisesti valmistautua perjantain hammaslääkäriin. Ei kai muuta?
Että olisi muuten mukava käpertyä jonkun kainaloon nukkuun, tuntea kun joku suojaa sua koko yön käsivarsillaan...mutta ei, kylmä peitto vain odottaa. Toivottavasti te muut nukutte edes hyvin...?
Että olisi muuten mukava käpertyä jonkun kainaloon nukkuun, tuntea kun joku suojaa sua koko yön käsivarsillaan...mutta ei, kylmä peitto vain odottaa. Toivottavasti te muut nukutte edes hyvin...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti