Wrong
Oon tuijottanut jo pitkään tätä tyhjää ''paperia'', ja ajatukset on niin kadoksissa, hukassa, syvällä kiven alla. Ihan kuin joku voimakenttä pitäisi mua sisällään, ei päästä mihinkään. Varsinkaan eteenpäin. Huokailen vain ja tuntuu ettei mikään ole tarpeeksi hyvin. Mulla on maailman parhaimpia ystäviä, ja ihanin perhe. Ihmisiä lähellä. Katto pään päällä, rahaakin ihan riittämiin. Kaikkea ihanaa ympärillä, kesäkin tulossa...mukavasti suunnitelmia ja muutenkin tosi tosi moni asia paremmin kuin voisi ikimaailmassa edes toivoa. Mutta silti oon onneton suurimman osan ajasta, varsinkin silloin kun oon yksin..joskus jopa seurassa. Miksi on näin, miksi? Mitä multa puuttuu muka niin suurta ja mahtavaa että tunnen oloni näin tyhjäksi? -en välillä edes tiedä, enkä välitä tietääkään. Ehkä en vain ole kunnossa. Sielu on niin riekaleina, etten osaa tarttua hetkeen, nauttia onnesta. Ei, osaan minä, ainakin ajoittain. Mutta miksi on sitten näin hukassa oleva olo. Itkisin jos tulisi kyyneleitä, muttei ainuttakaan. Joku on varastanut ne, tunteeni. Aurinkokin jo paistaa, ja neljän tunnin päästä pitäisi olla jo hereillä taas. Levätä mun täytyisi, muttei uni tule ennen kuin taas oon niin poikki, ettei kykene edes ajattelemaan. Koko päiväni meni oikeastaan vain tylsyyttä tappaen. Ehkä jotakin tekemistä olisi ollutkin, mutta olin, joko liian väsynyt, tai turhautunut, ettei motivaatiota mihinkään. Älkää hei lukeko mun blogia. Tuntuu niin turhalta aina valittaa. En haluaisi kenenkään kuulevan. En. Mutta pakko jonnekin kirjoittaa, muuten tukehdun. Välillä tuntuu ettei tämäkään auta, tarpeeksi. Hmmh, valopilkkuja löytyy toki tästäkin päivästä. Lauran kanssa puhelut + naurukuolemat! ''Tekee niin mieli Dallas-pullaa!'' ...Onneksi keskiviikkona saapuu hän Juupajoelle, ja suunnitteilla kaikkea mahtavaa. Nettishoppailu oli myös hyvä asia tänään. Tilasin yhden sarjan bluray-boksina (Game of Thrones, 1 season), farkkutakin (jonka todella toivon olevan sopiva, muussa tapauksessa huudan ja lujaa), mustan pitsitopin, ja niittivyön. Ai niin ja veljelleni synttärilahjan! Jotain odotettavaa postistakin taas pitkästä aikaa. Tykkään. - Mutta niin, nukkumaan käy matkani seuraavaksi. Eihän tästä muutoin tule taas yhtään mitään. Kolmen tunnin nukkumiset ei tahdo oikein yössä riittää, ei sitten niin alkuunkaan. Huomenna aion tehdä jotakin murehtimisen sijaan. Touhuta taukoomatta jotakin, olla ajattelematta. Saisi nuo ilmat jo vähän lämmetä, ei tähän aikaan kesästä kuulu tutista kylmyyttään. Eihän? ... Huomiseen. Hei.
(kuvat: weheartit)
''Antaisin mitä vaan jos joku korjaisi, saisi minut tuntemaan.
Vaan mistään löydä en, sitä joka aluksi teki sydämen.''
Vaan mistään löydä en, sitä joka aluksi teki sydämen.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti