perjantai 5. lokakuuta 2012

120

Sanatonta.

Saanko raaputtaa nimesi puuhun?
Olla sinun 
Vain sinun

Haluatko että lennetään kuuhun?
Olisit minun
Vain minun

Kuvitelmakin ilman sinua,
Salpauttaa hengityksen 

Kaikki lakastuisi, ei olisi minua
Minä tiedän sen

Aamiaispöydässä kaksi mukia 
Ole minun
Vain minun 

Rakastan nukkuessas sua katsella
Olen sinun 
Vain sinun

Edes sanat "rakastan sinua"
Eivät riitä kertomaan
Miten paljon, miten paljon
Voi miten sua rakastankaan 

Voi miten sanattoman paljon sua tarvitsenkaan 

Olet minun
Olen aina sinun 


~ punkki

~

Voisin oikeesti heilua kameran kanssa tähän vuodenaikaan ulkona vaikka koko ajan! En varmaan koskaan kyllästy kuvailemaan syksyä. Kaikki on vain niin tajuttoman kaunista just nyt, tai siis jokaikinen syksy. Värit, tunnelma, hauraus, kaikki... luonto 'kuolee' hetkeksi, talveksi, ja jättää syksyn väreillä upeaakin upeamman jäähyväisen. En kestä. Voisin muuttaa ulos, jos siellä vain tarkenisi asua. Ääwws, aurinko kruunaa syksypäivät täysin, säteillään saa kaiken loistamaan, hehkumaan. Ah. Kumpa syksy jatkuis ainiaan.   

~
Oon muuten jälleen onnistunut jollain helevetin konstilla pilaamaan unirytmini (joka oli edes hetken ihmismöinen)? Mitähän taas kävi, milloin tää näin kääntyi... Hmmh, noh... Ainakin ''taiteilijasieluni'' pääsee paremmin edukseen öiseen aikaan, joten kai tää on kohtalon sanelemaa. Mulle kuuluu hyvää, vieläkin! Huisinkiva fiilis. Äsken tuli vieläkin parempi mieli, kun piristin kuulemma erään hirmuisen rakkaan ihmisen iltaa. On aina ihana kuulla, jos/kun saa toiselle aiheutettua hymyn, tai vaikka ilonkyyneleitä. Tuntee itsensä tärkeäksi. Tämän päivän hyvä työ on siis tehty, eikä ollut edes vaikeaa: puhuin vain totta, ja sydämelläni. Itsekin oon siis yhtä hymyä täällä. Mutta voi kauhistus muuten tää viikko on mennyt taas nopeesti. Nyt jo to-pe yö, viikonloppu edessä ja mitä ihmettä! Kello hei, hidasta vähän. En halua talvea vielä. Vaikka silloinkin on kaunista. Muttei mitään verrattuna tähän hetkeen. Ja pakkanen saisi myös luvan pysyä poissa vielä hyvän aikaa. Kuulikohan kukaan mun toivetta nyt...? Really hope so.

~
Tämän päivän musiikkirakkaudet ...

~
Nyt muutamaksi tunniksi unille. Toivon todella, ettei tänäkin yönä painajaiset vainoa mua kuin viimeistä päivää. Härreguud, ihmisen mieli osaa unissa olla jotain niin sairasta ja sekavaa. Hyi. Haluisin siis tämän yön (sen mitä siitä on jäljellä) nukkua leppoisasti, jooko? Ois oikeesti kiva.

Syksyisiä, kauniita, lokakuisia unia teille, ihanat. ♥ 


~
Ps. Eiliset ja tänäiset pelisessiot 
voitte päätellä seuraavasta :


2 kommenttia:

  1. taas erityisen kiva postaus henna<3
    ja toi biisi on niin ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sillon ku on happyhappy niin tullee kivempia kirjotuksiakin :')
      pus mus sinä oot IHANA <3

      Poista