maanantai 17. syyskuuta 2012

110

Olisimpa vahvempi, 
Mielestäsi kauniimpi. 
Olisitpa heikompi,
Minusta riippuvaisempi.

Muistan joka kerran,
Kun katsoit silmiini. 
Muistan joka hetken,
Jokaisen lauseesi.

Kirja meidän tarinan,
Se vielä kesken on.
Sivut revitty kokonaan,
Ehkä siksi olen niin onneton. 

Voi mua onneton,
Voi sua kivuton. 

Sanoit ettet voi,
Rakastaa.
Huomaan sen nyt,
Olisinpa vain lähtenyt.

Mua kaduttaa.
Satuttaa. 
Silti en osaa,
Unohtaa.

En osaa ajatella pahaa,
Muistan vain miten lähelläsi oli hyvä olla. 
Ehkä itken taas kyyneleen salaa,
Ja kaikki on plus miinus nolla. 

Voi sua tunteeton. 
Voi mua olematon. 

Jäljellä vain kaipuu,
Lohduton

~ punkki 

~
Hei. Mulla ei ole pienintäkään käsitystä, mistä helvetin kolosta tää fiilis taas ilmestyi. Mä en taas vaihteeksi tiedä yhtään mitä tuntea ja ajatella, mistään. Kliseinen heitto, mutta mua ahdistaa, mun on ikävä, ja oon tietämättömyydestä sekaisin. Ymmälläni niin paljosta. Ymmälläni, että yhtäkkiä vierellä saattaakin olla joku, joka ei lähde pois... ja sekös saakin pään ihan sekaisin, mä en tajua itseäni. Ja koska nyt on yö, ei ole ketään kenelle puhuisin. En tiedä olisiko päivällä yhtään sen paremmin... enkä tiedä hyödyttäiskö se puhuminen edes mitään. Vittu. Anteeksi. Ehkä oon masentunut, en anna itselleni lupaa lähteä lentoon, olla onnellinen. Tai ehkä oon vain tosi tosi väsynyt, kun mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä, tarpeeksi miltään.


~
Katsoin tuossa äskettäin elokuvan.
Kahdella sanalla: yllättävän surkea
Ainakin siihen nähden, että odotin paljon paljon enemmän.


~
Kiitos hei, ja ensi kertaan... Hmmhh...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti