Ensimmäiset sanat
~
En..tiedä mitä kirjottaisin, en todella. Ajattelin kokeilla mitä tästä tulee. Mutta vain omaksi iloksi, suruksi, huviksi... muistoiksi? Ehkä tämä jollain tapaa voisi olla vaikka pakotie, todellisuudesta. Saisi purkaa syvimmätkin ajatukset johonkin, minä kun tunnetusti olen niin turkasen huono puhumaan ihmisille. Tämä blogi saa siis toimia terapeuttinani, kuuntelijana, ystävänä. Ja tänään jos joskus on hyvä päivä aloittaa...koska ollut harvinaisen surkea päivä, aivan siis sieltä jostain ja syvältä. Ja syy kaikkeen: luottamus, ja sen menettäminen. Oon kai vaan liian sinisilmäinen, en kirjaimellisesti, mutta noin niinkuin muuten... pitäisi kai oppia elämän yksi kultainen sääntö: Älä luota kehenkään, äläkä vtussa rakastu.
Hmm, varmasti yltiöpositiivinen kuva näin heti alkuunsa minusta! Älkää huolestuko, en mä aina ole näin synkkä ja pessimisti. Tänään on vain päivä jolloin ei hymyä näy. Tosiaan, tänään ollut huono päivä (joka varmasti tuli jo selväksi), mutta tämä päivä voisi olla myös uusi alku. Pyyhkiä pöytä, aloittaa aivan alusta. Vaikka taas vähän vahvempana. Deal?
Olen siis Henna, pienen pieni punatukkainen runoilijatyttö. Joku tälläinen ''taiteilijasielu'', toisinaan liian syvällinen ymmärrettäväksi. Välillä kun en itsekään ymmärrä itseäni, niin kuinka muutkaan voisi..? Noh, ehkäpä tämä rustailu vaikka sitten auttaisi, ainakin mun omaa sydäntäni, ja sen tunnesolmuja. Hope so.
Ps. Runoilin yks päivä taas...
...
Taivaalla pilviä harmaita.
Pöydällä kukkia kuolleita,
Postit lukematta.
Kaikki tuntuu raskaalta,
Painavalta. Haikealta.
Olet ajatuksissa noissa,
Ikävissä.
Mielessä yksinäisessä.
Välillä tuntuu että rakastan liikaa.
Sinua.
Turhaan, sydäntä lentävää, leikkivää.
Vapaata, vaeltavaa.
Olet siinä.
Kiinni minussa, käsi kädellä.
Niin lähellä.
En silti sua saa, vaikka miten yritän.
En pääse lähellesi, sydämeesi.
Kaikkeni antaisin, sulle omistaisin.
Vaikka perääsi huutaisin,
Polvillani anoisin, pyytäisin, rakas älä mene.
Se ei auttaisi, ei auttaisi.
En saa sua jäämään viereeni,
Vaikka en muuta tahtoisi.
Hiuksiani silität, käsillä kylmillä.
Kosketat, rakkauden lämmöllä.
Etkä edes huomaa,
Miten liekki se polttaa.
Avaan silmäni, ja olet jälleen poissa.
Vaikka menetkin,
Tiedän sun tulevan vielä luokseni.
Pyydän, tulethan takaisin?
Tulethan aina takaisin?
~ punkki
Pöydällä kukkia kuolleita,
Postit lukematta.
Kaikki tuntuu raskaalta,
Painavalta. Haikealta.
Olet ajatuksissa noissa,
Ikävissä.
Mielessä yksinäisessä.
Välillä tuntuu että rakastan liikaa.
Sinua.
Turhaan, sydäntä lentävää, leikkivää.
Vapaata, vaeltavaa.
Olet siinä.
Kiinni minussa, käsi kädellä.
Niin lähellä.
En silti sua saa, vaikka miten yritän.
En pääse lähellesi, sydämeesi.
Kaikkeni antaisin, sulle omistaisin.
Vaikka perääsi huutaisin,
Polvillani anoisin, pyytäisin, rakas älä mene.
Se ei auttaisi, ei auttaisi.
En saa sua jäämään viereeni,
Vaikka en muuta tahtoisi.
Hiuksiani silität, käsillä kylmillä.
Kosketat, rakkauden lämmöllä.
Etkä edes huomaa,
Miten liekki se polttaa.
Avaan silmäni, ja olet jälleen poissa.
Vaikka menetkin,
Tiedän sun tulevan vielä luokseni.
Pyydän, tulethan takaisin?
Tulethan aina takaisin?
~ punkki
