keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

2
Brother

Halusin kirjoittaa vielä sen verran...että onneksi on perhe ja ystävät ! Missähän mäkin olisin ilman näitä ihania, ja niin rakkaita, hulluja, välillä niin hermoja repiviä, pallopäitä. Äskeinenkin pitkänpitkä terapeuttinen ja elämää parantava puhelu veljeni Juuson kanssa, oli hyvin mieltä puhdistava. En koskaan selviäis mihinkään, senttiäkään en elämässäni pääsis eteenpäin, en ikinä milloinkaan pärjäis ilman sua velirakas.



Tähän on hyvä kuitata.
Piilarit pois silmistä ja nukkumaan ~ huomenna taas lupaan jaksaa herätä. Lupaan....