001.

NEW START

~

Hyvää päivää, arvon kansa. Blogini piti hiljaisuuden, aivan liian kauan. Ja ajattelin puhaltaa liekin uuteen hehkuun, tässä ja nyt. En tiedä, kuinka paljon blogini tulee olemaan enää entisensä, koska itsekään en ole. Paljon on sattunut ja tapahtunut tällä aikaa, mutta suurin uutinen on tämä käsi, ja sen kohtalo. Viimeisimmässä postauksessa puhuinkin, että käteni on murtunut, joo. No... sehän ei sitten loppujen lopuksi tulekaan koskaan kuntoon täysin, ja näin ollen joutunut siitä hetkestä elämään päivittäin kivun, uudelleen opettelemisen ja varovaisuuden kanssa. Ehkä kipuun tottuu, ehkä ei. En tiedä. Joka tapauksessa, en tahdo jättää blogia kokonaan, vaikka meininki saattaakin olla erilainen jatkossa! Hyviäkin asioita kuuluu paljon, mutta en halua alkaa kertaamaan taakse jäänyttä. Nyt aloitetaan puhtaalta pöydältä, ja kirjoitan tänne aina, kun aikaa, sekä inspiraatiota löytyy. Käden kuntokin tulee vaikuttamaan paljon, koska jo näinkin lyhyen pätkän rustaaminen tietokoneella, on yhtä tuskaa. 

~

Ensimmäiseksi, mitä kaikkea toivoisitte minun postaavan? Uusia kivoja ideoita ja lukijoita otetaan avosylin vastaan. Edelleen täällä tulee olemaan paljon taidetta, tyylipostailuja, meikkailuja, jne. On vähän työn alla personal-valokuvaajan löytäminen, koska olisi ihana saada tänne onnistuneita ja laadukkaita kuvia itsestään. Hmm, saas nähdä. 

~

Tässä joka tapauksessa ''uusi'' minä. Kommentoikaa jotain mukavaa, niin pääsen uuteen vauhtiin bloggaamisen suhteen, ja saan inspistä kirjoittaa jälleen! Puspus. 

1

Ensimmäiset sanat

~

En..tiedä mitä kirjottaisin, en todella. Ajattelin kokeilla mitä tästä tulee. Mutta vain omaksi iloksi, suruksi, huviksi... muistoiksi? Ehkä tämä jollain tapaa voisi olla vaikka pakotie, todellisuudesta. Saisi purkaa syvimmätkin ajatukset johonkin, minä kun tunnetusti olen niin turkasen huono puhumaan ihmisille. Tämä blogi saa siis toimia terapeuttinani, kuuntelijana, ystävänä. Ja tänään jos joskus on hyvä päivä aloittaa...koska ollut harvinaisen surkea päivä, aivan siis sieltä jostain ja syvältä. Ja syy kaikkeen: luottamus, ja sen menettäminen. Oon kai vaan liian sinisilmäinen, en kirjaimellisesti, mutta noin niinkuin muuten... pitäisi kai oppia elämän yksi kultainen sääntö: Älä luota kehenkään, äläkä vtussa rakastu.

Hmm, varmasti yltiöpositiivinen kuva näin heti alkuunsa minusta! Älkää huolestuko, en mä aina ole näin synkkä ja pessimisti. Tänään on vain päivä jolloin ei hymyä näy. Tosiaan, tänään ollut huono päivä (joka varmasti tuli jo selväksi), mutta tämä päivä voisi olla myös uusi alku. Pyyhkiä pöytä, aloittaa aivan alusta. Vaikka taas vähän vahvempana. Deal?

Olen siis Henna, pienen pieni punatukkainen runoilijatyttö. Joku tälläinen ''taiteilijasielu'', toisinaan liian syvällinen ymmärrettäväksi. Välillä kun en itsekään ymmärrä itseäni, niin kuinka muutkaan voisi..? Noh, ehkäpä tämä rustailu vaikka sitten auttaisi, ainakin mun omaa sydäntäni, ja sen tunnesolmuja. Hope so.

Ps. Runoilin yks päivä taas...

...

Taivaalla pilviä harmaita.
Pöydällä kukkia kuolleita,
Postit lukematta.
Kaikki tuntuu raskaalta,
Painavalta. Haikealta.
Olet ajatuksissa noissa,
Ikävissä.
Mielessä yksinäisessä.

Välillä tuntuu että rakastan liikaa.
Sinua.
Turhaan, sydäntä lentävää, leikkivää.
Vapaata, vaeltavaa.
Olet siinä.
Kiinni minussa, käsi kädellä.
Niin lähellä.
En silti sua saa, vaikka miten yritän.
En pääse lähellesi, sydämeesi.
Kaikkeni antaisin, sulle omistaisin.

Vaikka perääsi huutaisin,
Polvillani anoisin, pyytäisin, rakas älä mene.
Se ei auttaisi, ei auttaisi.
En saa sua jäämään viereeni,
Vaikka en muuta tahtoisi.

Hiuksiani silität, käsillä kylmillä.
Kosketat, rakkauden lämmöllä.
Etkä edes huomaa,
Miten liekki se polttaa.
Avaan silmäni, ja olet jälleen poissa.
Vaikka menetkin,
Tiedän sun tulevan vielä luokseni.
Pyydän, tulethan takaisin?
Tulethan aina takaisin?

~ punkki