101

Faktoja juuri nyt:

- Flunssa on syvältä. Voi tuska tätä oloa! Hukun pian nenäliinoihin.

- Wowi on liiankin koukuttava peli, huomenna taas!

- Väsy ei tule taas sitten niin millään.

- En oikein tiedä itkisikö vai hymyilisikö, joten en tee kumpaakaan.

- Haluaisin vetää viikonloppuna kännit, mutta ei ole ketään kenen kanssa.

- Mulla on järkyttävä ikävä muutamaa ihmistä.

- Karvinen on mun paras ystävä juuri nyt, saa mut nauramaan.

- Jääkylmä vesi on helvetin hyvää. Ja valkosipulipatonki myös.

- Rakastuin yhteen biisiin tänään (heitän linkin tuonne loppuun).

- Haluan jo tatskoja...ja lisää lävistyksiä, kiitos.

- Pitäis tehdä jotain tuolle särkyneelle kameralle...tai ostaa uusi. Fffuck.

- Tahtoo tehdä kynsi'taidetta'... mutta kenelle?

- Tänään en ottanut yhtäkään kuvaa tänne. 

- Haluan oman kämpän.

- Ja nähdä pian erään ihmisen, halata häntä lujasti.

- Nyt painun maate. Huomiseen.

<3

¨*** 100 ***¨

Sadas postaus! Voi elämä tämä aika on mennyt vikkelää. Tuntuu että eilenhän mä vasta ekan kerran kirjotin tänne. Oon kyllä tyytyväinen, että aloitin. Ja ihmeissäni, että jaksanut pitää tätä yllä, kaikesta huolimatta. Tästä tullut jo niin tapa. En edes osaa olla enää ilman ajatusta, että pääsee tänne kirjoitteleen kaikkea jännää ja vähemmän jännää. Ei väliä, lukeeko tätä kukaan, ei väliä, mitä tästä ajatellaan, ei. Mutta mulle tämä on henkilökohtaisesti ollut vain positiivinen asia. Saa muistella tapahtumia, käsitellä tunnemyllerryksiä ja kirjoittaa muistiin, kaikesta. Palata vaikka vuoden päästä tähän päivään, ja muistaa kaiken paljon eläväisemmin. 

~

Mutta, palaten vaikkapa tähän päivään... Aikalailla päivä meni vain... ollessa. Ei valittamista tosin. Mieli on hyvä. En jaksa, enkä varsinkaan halua, stressata nyt yhtään mistään. Tämä on harvinaista, koska usein murehdin kaikesta automaattisesti. Nyt en. Mmm, päivään sisältyi Karvista, naurua, zip-karkkeja, datailua, Redbull, pari kivaa puhelua sekä viestiä, kuumaa kaakaota, ja illan päätteeksi aivan surkea elokuva (Elokuu). Joo, en suosittele. Se oli niiiiiiin... turha. Ei mitään ideaa. 

Ahhahha... Tuli niin samaistuminen;

~

Voi hurrr, kello viis ja vielä pitäisi jaksaa pestä meikit pois. Heittää piilarit huishelevettiin. Ja joskus saada untakin jopa. Ei tää mun unirytmi muuten kauan mallikkaana pysynyt.  Ehkä mä vaan yksinkertaisesti oon yöeläin... ihminen... mikä lie.

Nukkukaa makoisasti. ♥

''When you fall for their
personality, everything else about
them becomes beautiful.''

99

Syksyinen päivä

Emiliaa, Juusoa, kuvailua, ja sen sellaista mukavaa.
Varoitan siis jo alkuunsa, tämä postaus ei sisällä oikeasti mitään muuta kuin kuvia. 

(c) punkki

ps. ♥
.

98

Let me go

Pitäis jo vajaan neljän tunnin päästä herätä, jippii. Unettomuus, prkl. Joten ajattelin, että heitetään nyt muutama sana tännekin, vaikka ei mulla mitään varsinaista asiaa olekaan. Hmmph. Harvinaisen sekava olo, ja päivä. Wowi oli tosiasia myös tänään, niinkuin jo eilen aavistelinkin. Voisin pelata vaikka koko ajan. Aivot sulais. Mmmm, pitäisi olla tyytyväinen erääseen asiaan, mutta... tuntuu silti jotenkin niin tyhjältä. Toki onnellinen, jossain määrin. En vaan uskalla edes nykyään tuntea yhtään mitään. Äh... Haluan vain olla stressaamatta nyt, mistään mikä liittyy vähääkään tunteisiin. Niin on kaikkein paras. Ja se onnistuu hyvin silloin, kun on kädet täynnä tekemistä. Toisin sanoen: yöt ovat yhtä piinaa. Kirjoitin runonkin joutessani (lisään sen tuonne loppuun). Se on... köh... melkoisen positiivinen. Vaikka mun fiilis on suhteellisen hyvä, tyhjä, rauhallinen, niin miks kirjoitusjälki on tota luokkaa? I don't get it. 

Mä haluan nyt vain nukahtaa.

(kuvat: weheartit)

~

Pohjakosketus

Tuulen tuiverrus

Räntäsateen kasvoilleni lyö

Kuiskaan nimeäsi

Ikävöinti mieltäni syö

Kuljen kadun reunassa

Ilman ketään mun rinnalla

Veit osan minusta mukanas

Ja vieläpä millä hinnalla?

Varovaisesti 

Haparoiden humalassa

Olisimpa jo kotipihassa

Edes tämä todellisuuden vastakuva

Ei riko muistoja sinusta

Sinusta ja minusta

Meiksikin joskus kutsutaan

Ota tyttö taas huikka pullosta

Ja voit jo tuntea kosketuksen pohjasta

Miten nousta, ilman tikkaita?

Vain köysi apuna

Ja siihenkin olisi helppo turvautua

Aivan muulla tavalla

Niin painavalta

tuntuu vaatteet sateessa

Liian raskasta

on yksin pohjalta kavuta

Katoksen alle istahtaa

Sateensuojaan

Aamuaurinkoa odottamaan

Nukahtaa

Uneksien huomista parempaa

~ punkki

. . .

97

Ainoa ääni mitä kuulen, on oma hengitys, jääpalojen natina vesilasissa ja tietokoneen surina... Melkein ahdistavan hiljaista.

. . .

Lupaus turha mitätön, 

leikkiä halusit vain,

vitun kiittämätön.

Oikeastaan edes satu ei,

sun kaltaises mun sydämen jo joskus vei. 

Ei kai särkyä voi särkynyt,

ei kai eksyä voi enempää jo eksynyt?

~ punkki 

. . .

World of Warcraft on muuten yllättävän huikee peli. Käsi ylös kuka on samaa mieltä? Koko päivä meni sen parissa. (Toivottavasti... Luultavasti huominenkin!) Hah, koukuttavaa. Ei mut oikeesti, ihan hiton mukava pelata, kun on parasta peliseuraakin; veljeni Juuso ja Joonas. Kaikkeen hulluun nekin mut saa mukaan houkuteltua. Voe voe.

Mun elämä junnaa paikoillaan, päivät vierii, enkä mitään saa aikaseks. Ootte varmaan huomannut. Vois tosiaan jo pian ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa asioita järjestykseen... mistähän sitä alottaisi... hmmh.

Kuten kuvistakin näkyy, mun elämä on vallan jännittävää. 

Jäätelöä. Sekopää veljeni. Pullea perhonen. Karkkia (joita en
ees syönyt). Timon ja Bumba (with Emilia!). Ja pelailu. 

Toisin sanoen; Home sweet home ?

Emppu : "hei mitä en oo nähny sulla pitkään aikaan collegehousuja!"

Minä : "öööö mitä ihmeellistä?"

Emppu : "näytät jotenki kummalta!"

Minä : "hah kiitti hei. Mulla nää joskus oli paljonkin."

Emppu : "Näytät jotenki nii.. hyvältä!"

... ahhahahahha.

Helevetin mielenkiintoinen postaus jälleen tämäkin. No, onneksi ei kenenkään tarvitse lukea ellei itse koe jäätävää tarvetta... tai muuten vain uteliaisuudesta... noh, who cares. 

Suuri rahareikä ilmestyi myös kuvioihin ihanasti, eihän se mun kamera mitään takuista läpi mennyt kuitenkaan. Kirosinko lievästi? -Kyllä! Hieno homma hermanni. Kestäviä noi Canonit. Ei tarvitse kuin katsoa vinoon, niin kamera hajoaa käsiin. With Canon, you can't. Tekis mieli mennä syöttään se kamera niille takuumiehille, tai valmistajille, tai vaikka naapurin karhulle. Nielen tämän asian kuitenkin kiltisti, ja on kai se uus ostettava, tai maksettava jäätävän kallis korjauslasku... kuulen jo korvissani taas kiinnostuksen kivivyöryn äänet... Ärrrrh.

Nyt... ei enempää sanoja. 

. . .

96

Parin viime päivän aikana opin paljon asioita... eihän maailma kai aina olekaan niin julma paikka mitä luulisi? Ainakin tänään se näytti kauniimmalta, jopa pimeässä ja pilvisenä, kyyneltenkin läpi. Tajusin myös, että ihastuminen käy turhan nopeaan, nykyään. Ja se tunne on kyllä liiankin voimakkaasti vaikuttava, muhun ainakin. Pistää ihan sekaisin, vaikkei se ihastumisen tunne olisikaan kuin pienen pienen pieni... silti vaikuttaa niin isolla kädellä. Noh, oon huomannut myös että pelkät ihastumiset on helppo 'unohtaa'. Onneksi. Oon mä kyllä sellanenkin tunteiden narri, etten ihmettele olevani aina pulassa sydämeni kanssa. Tajusin myös... etten voi sietää tunnekuolleita ja kylmiä ihmisiä, mitenkään päin. Menkää nyt jo hus vhittuhun siitä. Päätin etten jakele enää lämpöisiä sanoja/tekoja ihmisille, joille ne eivät merkitse mitään. Joilla ei ole sydäntä. Jos mua kohtaan on kylmä, lupaan olla sitä takaisin. Opin myös, että kamerat ovat äärimäisen herkkiä särkymään, onnenpäivät kuitenkin, koska takuu on vielä voimassa. Opin myös ettei Laura totisesti rakasta ötököitä, ahhahha. Mitähän vielä... Aaa niin, neljä haavaa suussa ovat myös järin rasittavia. Mistä lie nekin tullut?... Ja nyt mua väsyttää aivan uskomattoman paljon, nukkumatti roikkuu toisessa lahkeessa kiinni kiskoen mua untenmaille. 

Mutta yksi asia on ainakin varmaa: Mä rakastan mun perhettä
ja ystäviä sanoinkuvailemattoman paljon.♥

~

~

~

Tänään jaksoin jopa laittaa itseni ihmisen (?) näköiseksi ja käydä ulkona. Ette usko miten jäätävästi jo tahdon mun punaiset hiukset takasin... yäääh. Mutta eieieiei vielä, ettei hiukset lähe käveleen jatkuvan värirumban takia. Pakko siis... odottaa.

Make up, today

Ensi kertaan ~

Goodnight.

95

Terevehdys taas. Posti toi tänään kasan uusia leffoja, jeijjjh! Onpahan koko illaksi ja yöksi (pariksikin) jotain tekemistä. Pahoin pelkään että unirytmini on jälleen menossa ryminällä huonompaan (entiseen) suuntaan... Ei ole hyvä tämä. Mutta toisaalta, yöllä ainakin saan olla yksin, jotain positiivista siis. Voi herranjumala tätäkin päivää, ei kohta edes enää sanat riitä. No jaa... en valita. Kai se syys-aurinko taas joskus paistaa tännekin suunnalle... 

~

Postipakettini sisältö:

* Supernatural (6k)

* Veronica Mars (1k)

* Eräänä kauniina päivänä

* Elokuu

* Siepattu

* Rio

* Eva

~

Kiitos ja kuittaus... Hyvää yötä.  

94

Hei vain. Haluaisin kovasti kirjoittaa tänne, vaikka mitä kivaa, ihanaa, kekseliästä, hauskaa ja hulvatonta...! Mutta... ei se tällä fiiliksellä taida taas onnistua... koska, en jaksa teeskennellä. Mä en tajua. Ihmisiä. Välillä tuntuu etten itseänikään. Miksei kukaan puhu mulle suoraan, miten kummassa se on niin tajuttoman hankalaa? Melkein naurattaakin jo. Voi ärkele. Tänään kaikki on muutenkin mennyt yhtä putkeen, kuin Jeesuksen pääsiäinen aikoinaan. Olen siis iloinen, että päivä tämä, on pian takanapäin. Loppuyön (mitä nyt hereillä pysyn), omistan itselleni ja katsoen elokuvan. Toisaalta oon yllättynyt, että ei tän huonompi olotila ole juuri nyt, ehkä alan vaan oikeasti jo turtumaan tähän kaikkeen... hmmh. Iltaani piristi huimasti Juuli rakas.♥ sekä yksi ihan mukava puhelu. Jotain positiivista tänäänkin, jeij !

. . .

Eilinen meni vähän paremmin! Vaikken sen ihmeempiä duunaillutkaan. Illalla Juuson kanssa naurettiin, juteltiin ja pelailtiin. Vanhoja Segan pelejä lähinnä, PSP:llä. Aika nostalginen fiilis. Ja meikä voitti! 

. . .

Hoh... selailin äsken vanhoja kuvia kännykästäni... pakko kyllä tännekin muutama kuva heittää... ihania muistoja.... muistoja.... muistoja.... ♥

. . .

Leffatarjonta tälle yölle:

Pakko myöntää, mutta molemmat ihan mahtavuutta ♥ !

93

. . . ei mulla muuta, hei.

92

Viikonloppukatsaus... oikeastaan voisi sanoa: Loistokas viikonloppu takana. Jos nyt ei mietitä tunnepuolta tai muutamaa pahaa mieltä aiheuttavaa tekijää, niin mulla oli oikein rattoisaa. 

Perjantaina vähän keittoa, hyvässä seurassa (Juuso, Sanna ja Joonatan). Otin kyllä ihmeen rauhallisesti. Säästyin ainakin ilman krapulaa. Kotio palellen aamu puoli kuuden aikoihin. Saattoi olla lievä sumu, ja kylmyys, ihme etten kipeäksi tullut. Matkaseura oli kyllä huikeeta. Ainiin, ja oon kuulemma Tamagotchi. Kiva? Hah. Tässä seurassa voisi juhlia toistekin ! Ihania otuksia. ♥

Ja kuvat edustaaaaaaaa tietenkin... huhhuhhei.

Lauantaina lähinnä vain olin, päivän vietin yksin. Ja illan nukuin ja nukuin ja vähän vielä lisäksi koomailin ja nukuin. Juulia oli yötä, mutta minäpä siltikin vain nukuin. Eikös ollut jännää? Pelatakin piti, mutta eipä nuo prkleen silmäluomet suostunut pysymään auki. Jotenkaan ei mua edes yllättänyt väsymys, koska pe-la yöunet hipoi jotain kolmen tunnin tasoa. Olin siis ansainnutkin unihetkeni.

Sunnuntai... siis tänään... Eevan kanssa päivällä, melkein sadekin yllätti. Onneks selvittiin kuitenkin. Ääw, rakastan sitä likkaa niin paljon! ♥ Loppupäivä menikin koneella pyörien, vaipuen epätoivoon ja kaikkea muuta yhtä laadukasta... mutta, illan piristys; Juuso ja Marion pelaaminen. Onneks mulla on tuollainen veli! ♥ 

Vilin kanssa höpöttely piristi myös kummasti. Siinä vasta ihminen, jonka sydän on suuri ja kultainen. Poika tärkeä, päivä päivältä tärkeämpi. 

. . .

Eipä kai mulla sitten muuta tällä erää. Tässä teille tähän loppuun vielä pikapika-ohje mun normaalimpaan meikkiin. Ajattelin että meikkipostailut vois olla jees, ja aloitin nyt tällä yksinkertaisella vedoksella. Helppoa ja ''näyttävää''.  

91

En kirjoita nyt pitkästi, enkä kerro mitä oon tehnyt viime päivinä... en kerro tarkasti mitä minulle kuuluu. Jätän sen vaikka huomiselle. Halusin kai vaan kirjoittaa johonkin, jotakin, jollekin... on harvinaisen paha mieli, en tiedä mitä tuntea. En sitten niin alkuunkaan. En kai koskaan ole tarpeeksi. Kiitos, anteeks ja näkemiin.

~~

Toisen oma.

Väärältä 

Tuntui kaikki niin

Lähelle 

Pääsit liian kii

.

Hymyilin, suutelin

Korvan taa kuiskailin

.

Koko illan olin 

Lähelläsi

.

Valehtelin

Jälleen itselleni 

.

Pakko kertoa 

Sä et ole se oikea

.

En tahdo jäädä viereesi

En tuntea kättäsi, ihollani

Etkö näe mitä kertoo niin pelokas katseeni?

Etkö tunne kuinka toista kaipaa suudelmani?

.

En tuntenut sua

En tuntenut mitään 

Vaikka yritin 

Taas kerran

Taas kerran 

Ihan tosissani

.

Annathan sinäkin

Lähtöni anteeksi 

.

~ punkki

90

Ote lipsuu

Tää mun kirjottelu alkaa selkeästi lipsumaan, tän mun uuden unirytmin myötä... Ei hyvä, ei alkuunkaan. Tuijotin vissiin jonkun puoli tuntia jo pelkkää tuota ''90'' numeroa tuossa ja pohdin mitä kirjottais... Tähän päivään ei ole mitään lisättävää. Juurikin niin motivaatio-puutos-päivä, ettei mitään järkeä. Haluan oikeasti niin kipeästi jotakin hyödyllistä tekemistä! Tai ylipäätään... olla vähän edes hyödyksi jossakin, jotenkin, jollekin... 

Mmmh. Tilailin leffoja tuossa päivemmällä, kerron sitten pakettini sisällöstä tarkemmin, kun se saapuu. Tuonne mun leffahyllyihin ei pian enää mahdu mitään... hups.

Eilinen: Lauran kanssa laatuaikaa. Käytiin paikallisessa baarissa yksillä. Ja teki ihan pirun hyvää. Tästähän vois tulla melkein tapa. 

Tälläkään kertaa ei kai sitten muuta... jospa viikonloppu menis ees piiiiiiiiiiiikkusen vauhdikkaammin? Toivoa sopii, muutoin pamahtaa jo pää tähän turhakkeena olemiseen... Puuuuffff... Ps. mun on ikävä...

~

Kaipaus.

Mitään ei jäänyt käteen

Kun pois kävelit

Syksyn lehdet puista putosi

Niin kuin sinä, syvälle mieleeni

Aika kului

Liian hitaasti

Päivät kului

Suorastaan mateli

Kahvi jäähtyi

Mutta ei tunteeni

Kirjoitan viestin, kaipaavan

Sitä lähetä en, kuitenkaan

Ei sanat takaisin tuo eilistä

Ei aika, ei mikään, 

Ei kai mikään tätä tyrehdytä

Vaikka olemmekin jo

Mennyttä

~ punkki

89

Hei taas. Piti jo eilen postailla, mutta kiitos nukkumatin, ja hänen kassien... Päätti heittää mun päälle, oikein koko vuoden edestä... siis unihiekkaa, u know? Köh. En muista milloin viimeks ois väsyttäny jo siihen aikaan päivästä. Sain unta jo kahdelta! Vautsi. Tänään taitaa käydä samoin, oon aivan döööd. Voihan haukotus sentään. 

Mmh tosiaan, eilen ei tapahtunut juurikaan mitään. Pienellä ilta'lenkillä' Suvin kanssa, ja muutenkin ulkona koko päivä. Janne ja Sisukin kyläilemässä kävivät. Kivvvaaa! 

~

Tämä päivä olikin hurjan aurinkoinen, lähes kuuma. Tuliko se kesä takaisin? - Ei kiitos. Siskon poikia kävin aamupäivästä moikkaamassa, ja sain kummipojalta halauksenkin. Ihana. Ja ja ja... pitkäaikaisen ystävän, Johannan kanssa monen monta tuntia vietin aikaa. Voi tajuta, miten voikin joku olla niin samalla aaltopituudella, ihan mahtavaa. Maailmaa tuli paranneltua niin, pitkien ja vakavien höpöttelyjen myötä. Loistava päivä. Vielä loistavampi tyttö.♥

~

Siinä oli kaksi edellistä päivääni, hyvin hyvin tiiviissä muodossa. Pää ei toimi nyt paremmin, väsyttää aivan turkasen paljon. Mutta tässä nyt kuitenkin lupaamiani kuvia, hiuksistani.