345

Paha uni, mene pois

Onko teille koskaan käynyt niin, että sulle tärkein ihminen vain... katoaa, ykskaks. Mulle on, liian usein. Ja voin kertoa, joka helvetin kerta, se tunne vain pahenee. Sattuu vain enemmän, ja enemmän. Siihen ei koskaan totu. Usko hiipuu, ja tuntuu, ettei yksikään sana, teko, katse, suudelma, kosketus, ollut totta. Mä en oikein itsekään tiedä, mitä pitäisi juuri nyt tuntea tai ajatella. Oon samanaikaisesti surullinen, petetty, hylätty, vihainen, huolestunut, ikävissä, turha, peloissani, yksinäinen ja niin väsynyt tähän kaikkeen... Elämä kääntyi päälaelleen. Vielä hetki sitten, olin onnellinen, tärkeä, rakastettu. Niin ainakin luulin. Suunnittelin kanssas tulevaisuuden, ja nyt se kaikki vedetään pois kuin matto jalkojeni alta. Jos suoraan saan puhua... on niin paha olla, että voisin kuolla. En ikimaailmassa voinut kuvitella asioiden menevän näin. Luulin, että kerrankin elämässäni on mies, jonka sanaan on uskomista, joka ei jätä minua yksin pimeään. Onko tämä joku kirous, vai miksi, miksi ihmeessä, millä oikeudella, tämä sama kaava toistaa itseään? Onko se vain niin, ettei aitoa rakkautta ole olemassakaan? Alkaa tälläisenkin ikuisen romantikon usko kallistua yhä enemmän ja enemmän siihen suuntaan. Kysyn joka sekunti itseltäni, miksi tässä kävi näin? Koitan lopettaa kyynelten virtaa, mutta se on sama kuin yrittäisin pelkällä kämmenellä tyrehdyttää pahaa valtimoverenvuotoa. Turhaan. Tuntuu, että kuihdun. Näen sut kaikkialla, kuulen sun äänen ja naurun jokapuolella. Haluaisin vain käpertyä sun kainaloon, ja tuntea taas sen turvallisuuden. Kuka mua nyt suojelee painajaisilta, kuka pitää turvassa maailman julmuudelta ja kylmyydeltä? Olen yksin, vaikka ympärilläni on paljon rakkaita. Joka aamu kuvittelen tän olevan vain pahaa unta, herään ja tarkistan oletko siinä vieressä... Enkä löydä sua enää mistään. Joka aamu, tuntuu taas turhalta herätä. Hyvästi rakas, mä tiedän, tuun aina  pitämään eteisen valoa päällä iltaisin, ja odottamaan sua kotiin takas...

344

Piirrä mun selkään

Mä pelkään

Kylmästä vapisen

Piirrä sormella mun selkään

Ja taas kuiskaa mulle, ''sua kulta jätä en''

Kun edes mietin meitä

Pelottaa, jos menemmekin joskus eri teitä

Onko meidän tarina

Vain oikoreitti helvettiin?

Kestääkö meidän rakkaus edes

Vaikka laittaisin iltaisin kädet ristiin?

Kestääkö otteesi?

Olenko silmäteräsi?

Monen monta kysymystä

Vailla yhtään vastausta

Liian vähän niistä 

uskallan sulle kuiskata,

Saati sitten, ääneen sanoa

~ punkki

  

343

Just live

~

Pikainen ja sekainen kertaus mun viime päivistä! Tai pikemminkin mun viime viikonlopusta. R oli pe-ma ajan Turussa kaverillaan, joten siinä ajassa ehti tapahtua vaikka ja mitä. Vähän oli outo ja sekava vkonloppu, mutta ihan jees. Oon kuitenkin tyytyväinen, että normi arki koitti taas. Perjantaina näin ihanaa Eevaa pitkästä aikaa, ja illan möllötin veljieni kanssa katsoen Hobitti 1 ja 2! Onhan ne loistoleffoja, suosittelen. Lauantaina suuntasin kahville uuden ystäväni Teemun kanssa, ja ihan loistoheppuhan hän on! Ei ainakaan jutut loppunut kesken. La illan olin Lauran ja Suvin kanssa, vähän alkoholia jne...Ilta loppui kyllä syystä jos toisesta hyvin lyhyeen, ja meninkin jo melkein kymmenen aikaan nukkumaan väsymyksen ja vitutuksen takia. Sunnuntainakin näin ihanaa ystävää Johannaa, ja loppupäivä vierähti siskon tytön Empun kanssa. Huhhuh. Maanantaina R tulikin kotiin. Siinä kai nämä mun tähtihetket. Aurinkoa ja lämmintä piisasi ainaskin koko ajan. Kuvia on jälleen kerran hyvin heikosti, mutta tässä nyt edes joitain näpsäsyjä. Ensi kertaan. Vous revoir! ♥

   

342

Harhailen

Olen väsynyt

Tähän kaikkeen niin kyllästynyt

En tahdo kuin sinut

Ei, en tahdo

Miksi aika on mua vastaan?

Miksei sulle riitä mikään tai kukaan, koskaan?

Meidän rakkaus on kuin hiekkaa

Mitä lujemmin pidän kiinni

Sitä enemmän se valuu hukkaan

Mitä enemmän rakastan

Sitä vähemmän mua arvostat

Olenko itsestäänselvyys?

Merkityksetön, kuin pieni tähti

Avaruudessa, joukossa miljoonien

En tiedä minne mennä

Harhailen, jäätävässä avaruudessa

Ja mietin,

Olenko enää silmissäs ainutlaatuinen?

Oletko enää näköetäisyydelläni?

Kätesi sopii käteeni

Paremmin kuin mikään mihinkään

Ja se sattuu

Kun en tiedä

Minne menen, 

Jos et luokseni jää sittenkään

  

~ punkki

  

341

Pink is Punk

~

Tadaaa! Oon todella pitkään ollut saamaton kynsieni suhteen. Mutta nyt sain about viikko sitten tehtyä edes jotain näihin. Turvauduin taas punk-teemaan, se on varmin tapa jaksaa katsella näitä sitten taas tovin. Pinkki väritys, koska hiuksetkin sen väriset tällä hetkellä. Puhukoot kuvat enemmän, kun minä en jaksa. Mmmh, mutta hei, heitelkääs jotain ehdotuksia? Haluun uusia ideoita ja ilmeitä kynsiini! Mieluiten jotain minun tyyliini ja persoonaani sopivaa, ei kiitos mitään ihkudaa pastellinsävyjä ja perhosia.

   

340

Maalauskurssi 

Day 14, 15, 16

~

Hei muruset! Maalailtukin on, vaikkei postauksia olekaan näkynyt. Menin jo itseasiassa sekasin, montako kurssikertaa on jäänyt väliin ilman postausta. No mut siis, oon monena kertana maalannut vain yhtä ja samaa taulua, joten siksi ei ole mitään mieltä ollut sitä keskeneräisenä mainostaa. Eilen sain sen kutakuinkin valmiiksi, joten... Tässäpä lopputulosta.

... 

Oli kyllä ihan kiitettävä työ. Paljon yksityiskohtia ja varjostusten tekemistä. En ihan täysin tyytyväinen ole taaskaan, mutta kävihän tuo ainakin harjoittelusta. Aihe oli kiva, ja erilaisempi, mitä oon tottunut suttaileen. Käytin akryylimaaleja, ja jotenkin tykkäänkin niistä enemmän kuin öljyväreistä. Saa tehtyä tarkempaa jälkeä. Ens kerta onkin kevään viimeinen kurssipäivä, sniiiif... Mut jospa syksyllä taas lisää! Toivottavasti ainakin.

  

339

Fresh fruits

~

Hihiiii! Oli ihan pakko tulla tännekin mainostamaan mun ihanaa iltapalaa. Ah. Siihen sisältyi vesimelonia, verigreippiä, paprikaa, luumua, persiljaa, pinaatinlehtiä ja kurkkua! Voi kun aina jaksaisi syödä näin terveellisesti ja hyvin. Mä niin rakastan hedelmiä ja vihanneksia, jotain ihan parasta. Tulee hyvä ja kevyt olo. Omnom, ja maha kiittää. 
   

     

338

I'll bite you

~

Jeeee, sain taas aikaiseksi toteuttaa meikkaushaastetta! Tuli eilen ihan pakottava tarve olla vampyyri. Ja toteutin sen sitten kans. Olisin voinut panostaa enemmänkin, mm. lisätä punaiset/valkoiset piilolinssit ja irtoripsiä, mutta... kai tämä ihan näinkin menee. Ärsytti, kun en mistään keksinyt/löytänyt itselleni vampyyrin hampaita, niin koitin sitten edes jonkunmoiset hampaat kikkailla Photoshopilla. Tuli yllättävän jees, viiden minuutin muokkauksen jälkeen. Haha. Mut hei, meikkiini sisältyi meikkivoide ja valkoista puuteria, silmiini laitoin rutkasti eri mustan ja punaisen sävyisiä luomivärejä, nestemäistä rajausta, sekä ripsiväriä. Ristin otsaani tein myös ihan vain kajal kynällä. Huulet olivat myös melko yksinkertaiset, punaista huuliväriä, sekä mustalla kajal-kynällä rajaukset ja ulkonurkat. Myös tuo 'veri' on tehty samalla huulivärillä. Lisäsin vielä huuliini sipauksen huulikiiltoa, tuomaan vähän eloa, ja sekoittamaan tuon mustan ja punaisen keskenään. Olihan näiden meikkien poistamisessakin taas ihan mukava työ, esim. punainen luomiväri on aika pigmenttistä, eikä meinannut lähteä pois ollenkaan. Sama oli tuon huulivärin kohdalla. Mutta periaatteessa parempi niin, kestivät ainakin todella hyvinä koko päivän! Saattoi mua ihmiset vähän kylillä katsoa toisenkin kerran, kun kruisailin nämä meikit naamassa ympäri kylänraittia kuunnellen musiikkia. Ajattelivat varmaan, että nyt toi hullu on seonnut loppuakin. Näette muuten samalla vähän tätä uutta hiusväriänikin, niin minun ei tarvitse siitä erillistä postausta tehdä. Mutta nyt riittänee puhe, ja katsotaan lopputulosta! Enjoy.

   

337

Dreamcatcher

~

Huomenta! Älkää moittiko mua, kun oon niin harvoin nykyään tänne kirjoittelemassa... mä en vaan ole saanut yksinkertaisesti aikaiseksi. Aina toteen ''pitäs sitä blogiakin rustailla...'', ja hetken päästä huomaan, että pitämiseksihän se taas jäikin. Tänään haluan esitellä teille mun uuden onnenkaluni. Kuulostipa häröltä... No, mutta siis, ihana ihana IHANA ystäväni Riina teki minulle unisiepparin! Oon aina halunnut tälläisen koristamaan asuntoani, ja nyt mä sen sain. Ja vieläpä lahjaksi. Väritkin olivat aivan täydelliset, kyllä se tyttö mut vain tuntee aikas hitsin hyvin. Mut kattokaa ny, tää on täydellinen! KIITOS Riina rakas. ♥

Heitän loppuun vielä teemaan (unet, painajaiset) sopivan runoiluni...

~

Herään aamulla

Kylmä hiki otsalla

Sydän lyö satasta

Ja tuntuu että oon vieläkin ihan unessa

Siinä painajaisessa

Joka niin kovin koittaa mut maahan murskata

Huokaan helpotuksesta

Huomaankin olevani turvassa

Sun lähellä

Sun vierellä

Hymyilen

Aurinko täyttää huoneen

Olet kuin huumetta

Suoraa heroiinia suoneen

Minä rakastan sinua

Ei ole kukaan toinen yhtä onnelliseksi tehnyt minua

Sinäkin rakastat minua

Ja mä lupaan, ettei kukaan, koskaan, enää vahingoita sinua

~ punkki