perjantai 27. joulukuuta 2013

305
Be thankful, every day


~
Tässä on tapahtunut viime päivinä niin paljon, etten oikein enää itsekään pysy perässä. Sanoin viime postauksessa, että kerron joskus tästä paremmin, ja ajattelin tehdä sen nyt. Muutamalla sanalla edes... Äitini sai siis viime perjantai-yönä pahan aivoinfarktin (iso veritulppa, isossa suonessa). Mä olin onneksi ihan vieressä ja tiesin heti mistä kyse, joten en mä puolta sekuntia kauempaa miettinyt, kun jo soitin ambulanssin. Hätäkeskuksen akkeli oli maailman hitain ja tylyin, jouduin moneen kertaan toistaan itsestäänselviä asioita...vaikka oli kiire jo muutenkin! Ei hyvää päivää. Sit kun äite pääsi sairaalaan, niin tulppa jouduttiin operoimaan suonen sisäisesti auki, koska pelkkä liuotushoito ei tepsinyt (ja tämä 'leikkaus' oli todella vaarallinen ja suuri riski). Aamuun saakka ooteltiin, et mitä tapahtuu. Hän onneksi selvisi leikkauksesta ja aivoinfarktin seuraukset ei olleetkaan niin pahat kuin lääkäri alussa ennusti. Äippä voi siis luojan kiitos jo paljon paremmin! ♥ Pystynyt päivä päivältä paremmin liikuttamaan myös kohtauksessa halvaantunutta puolta, ja puhekin rupee jo sujumaan. Hän alkaa jo oleen oma ihana huolehtivainen itsensä. Vielä kun saisivat sen hänen sydämensä ja rytmihäiriöt kuriin. Mutta niin, hiljaa hyvä tulee. Toipuminen vie aina aikaa näin isoissa kohtauksissa. Ei tietoa, miten pitkään sairaalassa, mutta eiköhän tämä tästä päivä kerrallaan. ♥ Mutta sen voin kertoa, että tämä oli kyllä taas raskaimpia kokemuksia, mitä voi ihmiselle vastaan tulla. Tälläiset shokit kyllä herättää todellisuuteen, ja pistää elämänarvoja taas vähän enemmän oikeaan järjestykseen. Älkää silti kyselkö enempää asiasta, en jaksa miettiä tätä koko aikaa.. en ole perjantain jälkeen muuta tehnytkään. Eikä kai tuo mikään ihme? 


~
Kerron teille (kännykkäkuvilla) vaikka joku päivä tässä, mun viime päivistä. Niihin nyt ei pahemmin mtn muuta ole sisältynyt, kuin edellämainittua... Mutta mä koitan parhaani, että edes pikkuisen saisin eloa tähän blogiini. 

Muistakaahan tekin noudattaa otsikossa ilmenevää elämänohjetta, jooko...? 


9 kommenttia:

  1. Toi kuva, missä on rytistetty Red Bull-tölkki, on tosi hieno - taiteellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on jtn mun vanhempia kuvailuja, kun ei oikein oo viime päivinä ollu kamera mukana :') thanks honey!<3

      Poista
  2. Ihana blogi! Aloitin vasta lukemisen mutta olen jo ihan koukussa! Mutta toivoisin että laittaisit hieman isomman fonttikoon (en halua kritisoida mutta minulla on hieman huono näkö :( )
    Joten olisin iloinen ja tekisit samalla lukemisestani helpompaa :D Kiitos jo valmiiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitosta :)! Joo mä voin koittaa muistaa, oon vaan tottunut kirjoittaan aina näin pienellä. :D yks ratkasu on tottakai se, että painat ctrl (ja) + -nappuloita yhtäaikaa, niin se suurentaa sun nettiselaimen kuvaruutuas jne. :)

      Poista
  3. Omalla äidilläni ollut myös aivoinfarkti sekä toisella kerralla oli aivoverenvuoto. Tiedän siis mistä puhut.. huoli kytee toisesta jatkuvasti eikä se lopu ikinä.Voimia sinulle ja perheellesi ja äidillesi tsemppiä, aivoperäiset sairaudet eivät ole aina todellakaan helppoja. Eksyin sun blogiin ask:in kautta ja oon kyllä pikaselailulla tyytyväinen, että löysin; jään siis seurailemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmm, sepä se... :/ Aivoverenkiertohäiriöt on niin yleisiä... ja niin pirullisia. :( Mut onneksi ainakin niihin saa nykypäivänä hyvää hoitoa ja kunnon lääkkeet. Täytyy nyt vaan toivoa että äipän rytmihäiriöt pysyis myös aisoissa... Voimia myös sulle!<3

      Kiva kun jäät seurailemaan ja lueskeleen! :) tervetuloa! ei mulla montaa lukijaa itseasiassa varmaan olekaan. :D hih.

      Poista
  4. Silloin, kun kerroit tästä mulle ekan kerran, mulla pysähtyi melkein sydän ja tuli niin surullinen fiilis sun puolesta! Sä oot kyllä vahvaa tekoo ja äitisi on ehdottomasti selviytyjä! <3

    Oon niin iloinen sun puolesta, kun tilanteessa tulee pienikin muutos parempaan. Mullakin on kokemuksia porukoideni vakavasta sairastumisesta, mutta peräti kahdesti. Ne pienet edistysaskeleet varsinkin meitsin isän kohdalla oli suuria ilonaiheita. Kyllä noi sairastumiset vetää maton jalkojen alta totaallisesti ja siinä varsinkin huomaa, että elämästä pitää nauttia tässä ja nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus! Äitin kanssa heitetään mustaa huumoria hänen sairautensa varjolla, kun tilanne on päällä edelleen. Porukoilleni on tärkeää varsinkin se, että mä pysyisin kasassa ja valmistuisin koulusta tulevaisuudessa ja silloin heilläkin on parempi mieli.

    Elämä voi olla helvetin arvaamatonta, mutta päättäväisyydellä ja oikealla asenteella selviää mistä vain!

    Oot mulle helvetin rakas! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voe sinnuu tyttö kultanen!<3 kiitos :') eiköhän tää tästä, pvä pvältä. :) voimia Elina sullekin, pidetää yhtä nii eiköhän si kaikki järjesty.^^ Love you too honey!!

      Poista
    2. Yhtä köyttä -yhdistys kokoontuu! ;)

      Poista