Pää lyö tyhjää, en sanottavaa löydä. En katso sua.
Mene vaan. Mene vaan. Oonhan sydämestäni niin köyhä.
Ei kukaan viisas tähän jäisikään. Mene vaan. Mene vaan.
~
Kuvista voi taas kerran päätellä, kuinka mä rakastan syksyä! Voisin loputtomasti heilua tuolla ulkona kuvailemassa tota värikirjoa. Mitään fiksua sanottavaa tänne mulla ei tosin ole juuri nyt. Tärisen kylmyyttä täällä, kun ei jaksa vieläkään vaihtaa yövaatteita pois. Ja herrajesta kello on kohta neljä (16.00)...!? Eiliset meikit pitäis ''vähän'' korjailla ja suunnata illalla juhlistamaan pienimuotoisesti ystäväni Lauran synttäreitä. Olo on jo valmiiks ihan dead, mutta uskon että se tästä vielä kohenee. Eilinen meni murun kanssa kaupoilla, mutta en mä juurikaan mtn järkevää löytänyt. Lauran synttärilahjan takia kyllä sinne vähän niinkuin lähdinkin. Unirytmi on niin käsillään, tulee valvottua aina johkin neljään, ja herättyä vasta puolenpäivän jälkeen. Ja siitä johtunee taatusti myös tämä ihanainen pääkipu. Hurrrrr. Ei mulla tällä kertaa muuta, halusin vain jotain kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti