Lazy feeling
~
Pahoittelen jo alkuunsa kännykän huimaa kuvanlaatua. Lauantai oli niin kaunis, sumun ja auringon sekoittama aamu, että oli edes jollain pakko ikuistaa. Kamerahan ei tietenkään koskaan silloin ole matkassa, kuin pitäisi. Tiettekö... Mä tunnen itseni todella laiskaksi. Kaiken suhteen. Yks piirrustus ollut kesken jo muutaman päivän, laskut sain vasta äsken maksettua, kameraan en ole koskenutkaan ottaakseni kuvia, meikit oli nassussa kolme päivää... yms. Mä vaan siis lahnailen, en tee oikeestaan yhtään mitään. Perjantai meni vähän poskelleen, onneksi iltaa kohden parani. Alkoholi ei vaan ole joidenkin juttu. Ite voisin jättää koko aineen helposti pois elämäntavoistani. Vaikka harvoin juonkin, mutta silti, kokonaan pois. Hmmhp, noh... tuskin niin tulee tapahtuun kuitenkaan. Eilinen ja tämä päivä onkin mennyt vaan löhötessä raatona tuolla peittojen syövereissä. Ei krapulan takia, vaan koska laiskotuttaa. Katseltiin R:n kans eilisen päivän aikana sellainen suomalainen lyhyt-sarja, nimeltään Kimmo. Oli ihana ja hauska. Ehkä vähän petyin loppuratkaisuihin, mutta... nauraa sai, ja suosittelen lämmöllä. Ajattelin, että voisin katsella tänään tai huomenna CDON:lta tilaamani leffat... (Like crazy & To the wonder)... Tai sitten vaan yksinkertaisesti otan itseäni niskasta kiinni, ja teen välillä muutakin, kuin vain lojun puhelimessa tai töllään elokuvia/sarjoja silmät neliöinä...? Oon niin ylpee itestäni... Not.
~
Eilisen ihana piristys oli, kun rakas veljeni Juuso päätti ihan ykskaks tuoda mulle kukkia, ilman mitään syytä! Kyllä
pisti hymyilyttämään, hih. On tuo mun veli vaan semmonenkin hölömö. Niin kovin rakas, ei kukaan vois korvata häntä. ♥
~
Torstaina tuli kokeiltua Juulian kanssa vähän ripsien värjäystä, kotona... Ahhahhah, mua huvitti koko illan. Mun mielestä tää oli turhinta ikinä. Ero oli mun mielestä niin mitätön, hyvä kun mitään huomaa. Ei se mitään, koska se oli niin helppoakin kyllä. Eipä tuossa mitään menettänyt. Ehkäpä mä joku kerta koitan uudestaan, ja teen siitä sitten oikein kunnon postauksenkin, vaihe vaiheelta. Tuon tökötin pitäis kestää ripsissä kolme viikkoa... Yeah, in your dreams... Musta meinaan tuntuu, että jo nyt, yhden meikinpesun jälkeen, tuosta on lähtenyt jo yli puolet pois. Ei taida olla ihan sanansa mittaista ainetta... Noh ei sen väliä, ainakin meillä oli Juulin kans hauskaa!
~
Mutta nyt, mä meen tekeen jotain muuta... ehkä mä sit piirrän tuon viimeisimmän työni loppuun.
Ja sitten onkin varmasti taas lupa television katselulle... eiks je? Keep smiling, bye.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti