Kyselemään jos joku tuttu joskus alkaa...
Esitetään, ei meitä kahta ollut koskaan?
Eikä kenellekään mennä tunnustamaan,
Miten surkeat sydämet hakkaa...
~
Tietokoneen hurina, väsyneet silmät, ja läjäpäin haukotuksia... Voisinkohan pian kaivautua peiton alle piiloon maailmaa, ja pistää leffan pyörimään. Ei jaksa ajatella mitään. Sain tänään kesän rankimmat vesisateetkin niskaan, kirjaimellisesti. Oli melko...virkistävää. On toisaalta ihana odotella, kun pian on syksy. Vuodenaika, jota rakastan eniten. Mutta toisaalta, en mä halua sitä marraskuun pimeyttä... hrrrr. Kesä on mennyt vähän liian nopeaan. Kyllä syksy sais tulla, mutta pimeys ei. Onko se mahdollista?
Heiluin eilen taas kamerani kanssa luonnossa (lue: kuljin tuolla maanteillä työkoneiden keskellä, jeeei!). Rakastan valokuvailua, nämä maisemat alkaa vain jo tympimään. Pääsispä pois välillä, jonnekin ihan muualle. Vaikka edes käymään, pelkkä kamera ja musiikki mukana. Ärhh, mä haluan auton+ajokortin. Kiitos. Hyvää yötä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti