perjantai 8. helmikuuta 2013

188
Smile

~
Hampilekurista selvitty. Ja valmista tuli! Nyt ei tarviikkaan kidutettavaks mennä enää hetkeen. Hope so? ...oon kyllä supertyytyväinen, näihin ja hammaslääkäriini. Eihän tän projektin kans tapeltukaan kuin monta fucking vuotta. Ja nyt se on viimeinkin pois päiväjärjestyksestä. Kehtaa jopa hymyillä. Ja päänsäryt vois vaikka ehkä hyvällä tuurilla vähentyä myös. Muistattehan te muutkin hymyillä? 


~
Uudet piilarit hommasin myös. Lähestulkoon juurikin silmieni väriset. Tarkoituksella. Melko luonnollisen vihreät siis. Joku päivä kuvaa varmasti paremmin, nyt on viime aikoina menty täysin kännykkälaadulla. Pahoitteluni siitä. Onneks mun luurin kämerä on kuiteskin suhteellisen hyvä. Ettei nyt ihan möyhykuvia sentään.


~
Örörr. Jotenkin mua harmittaa ihan kympillä, miten muuttunut ja tylsä tää mun blogi nykyään on. Etenkin, miten pinnallinen tästä on tullut. Mihin mä oon kadottanut itseni...? En saa mitään kirjoitetuksi. Ja ehkä osittain johtuu siitäkin, että lukijoina on monia sellaisia, joiden en tahdo syvimpiä ajatuksiani kurkkivan... Ristiriitaista, sanon minä. Luovuus ja avoimuus puuttuu kokonaan, toisinaan tuntuu että koko kirjoittamisen tunne on hukassa. En tahdo... kadottaa itseäni. Haluan saada kiinni ajatuksistani ja kaikesta mikä on osa mua. Runojen rustaus on unohtunut myös täysin... Pitäis kai pyhittää joku kerta (monta tuntia) oman mielen tutkimiseen ja kirjoittamiseen... Todella kaipaan ja tarvitset juurikin sitä tunnetta, kun antaa sydämen puhua.

Nyt se puhuu sen verran, että kehottaa mua menemään syömään vesimelonia.

1 kommentti: