perjantai 1. marraskuuta 2013

280
Be careful who you trust,
the Devil was once an Angel


~
Mä oon todella vähän viime aikoina puhunut blogiini syvällisempiä ajatuksia. Johtuu siis siitä, että yhä useampi tietää tämän osoitteen. Tilanne on siis aivan eri, kuin alkuvaiheessa... En siis halua, kaikkien tietävän, kaikkea. Nyt kuitenkin, ajattelin vähän tyhjentää mieltäni. Suurpiirteisesti edes... Jakaa pienen ripauksen mun synkkääkin maailmaa. Ei aina voi jaksaa hymyillä, ei kukaan voi.


~
Nämä eilen nappaamani otokset kuvaavat hyvin mun fiiliksiä. Se on harmaa, synkkä, kylmä. Liian moni hyvin tärkeä ihminen on kääntänyt mulle selkänsä, joko mitään sanomatta, tai jonkin aivan naurettavan pienen syyn takia. Mikä näitä riivaa? Yksi hyvä esimerkki... Eräs, ketä pidin jopa yhtenä parhaimpana ystävänä, ei ymmärtänytkään mua yhtään loppujen lopuksi. En saanutkaan olla rehellinen yhdestä asiasta, vaan olisi pitänyt niellä sanomani, olla hiljaa. No, oikeastaan en voi enää asialle mitään. Jossain määrin mua huvittaa, ja taas toisaalta, osa sydämestä on hukkunut taas.  Hän mm. väitti (asiaan mitenkään liittyen) mua saatananpalvojaksi, vaikka erittäin hyvin tietää, etten oikeastaan usko mihinkään uskonnolliseen, enkä sen paremmin helvetilliseenkään. Uskon, että itsekin olisin voinut valita sanani toisin, mutta... niin. Olin vain rehellinen, niinkuin aina. En oikein edes tiedä, mitä ajattelisin koko asiasta. Meillä on hyvin pitkä (yli 10-vuotta) historia takana, ja siksi tuntuu niin tyhmältä, väärältä, naurettavalta, luovuttaa näin helposti. Mielestäni hän vain teki mulle hyvin selväksi, ettei enää halua edes selvittää tilannetta. Enkä mä jaksaisi olla taas se, joka pyytää ensimmäisenä anteeksi. Äärrrhgg...


~
Myös yhtä toista kadonnutta ystävääni kaipaan, todella. Lähdit mun elämästä, mitään sanomatta. Luulin, että olisin merkinnyt sulle enemmän. Mutta olinkin vaan hetkeksi piikkiaitaan takertunut syksynlehti, joka oli helppo hukata tuulisena päivänä. Mä rakastan sua ''veli''. Miten sä saatoit vaan unohtaa tän ystävyyden tosta noin vaan? Meillä oli aina niin pirun hyvää läppää, ja pystyttiin puhuun lähes kaikesta. Sä todellakin ymmärsit mun kieroutunutta mieltä, ja toiste päin. Enkä mä olis ollut valmis vielä luopumaan susta. Jos luet tän, mä pyydän, yritetään saada takas se, mitä me joskus hukattiin. Ei siinä mitään menetä, vaikka yrittäis...


~
Ei kai kaks ilman kolmatta... Mä huolehdin kai liikaa ihmisistä, ja siks oon yhdestä... kahdesta... kolmesta... Äh, vaikka miten monesta, todella huolissani. Yhdestä etenkin, enemmän kuin muista. Tää ihminen on mulle aina ollut yks rakkaimpia, auttanut monet kerrat. Saa mut hymyileen, synkänkin päivän keskellä. Ollaan oltu niin kauan, niin läheisiä, etten osaa lopettaakaan välittämistä. Haluisin halata häntä, auttaa, olla tukena, opastaa oikealle suunnalle... mutta, oon välillä itsekin niin hukassa, etten oikein tiiä mikä on oikein, ja mikä ei. En enää. Monimutkaista, tämä kaikki. On vain niin avuton olo, kun liian moni asia jää vain ilmaan leijumaan, eikä niille pysty tekemään yhtään mitään. 


~
Tiedän, on paljon hyvääkin. Todella paljon. Varmasti enemmän kuin pahaa. Mutta toisinaan on hyvä antaa niille ikävillekin ajatuksille kirjoitusvalta, ja purkaa pois pään sisältä. Pois sydämeltä. Jaettuna kaikki on parempaa ja helpompaa. 

...Mutta sitä en kiellä...
 Että välillä vaan tuntuu, kuin maailma olis ihan väärinpäin.

  

2 kommenttia:

  1. Mulla oli kans joskus ystävä, tai ainakin niin mä luulen, sitten tapahtu jotain jota en oikein osaa vieläkään selittää. Se vaan kaikkos. Tai siis, kai se oli osaksi mun vika. Tai oikeestaan kokonaan mun vika. Välillä mä vieläkin ajattelen tätä mun ystävää lämmöllä <3 Se oli ainut ihminen joka tiesi miltä musta tuntuu. Miltä tuntuu olla erilainen. Suurten ihmisten maailmassa. Mä toivon että vielä joskus, joskus voitais ehkä olla vielä ystäviä. Mulla on ikävä sua <3 Mä oon pahoillani kaikesta <3 Mä toivon että voisit antaa anteeksi... :( <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että oltiin vähän molemmat syypäitä tähän, ja oon mä itekkin ajatellu sinuu monet kerrat!<3 todellakin haluan sopia, ja fiksata tän kaiken. It's never too late honey. Anteeksi.<3(: puhutaan tosiaan fb:ssä paremmin jne. ^^

      Poista