Let me go
Pitäis jo vajaan neljän tunnin päästä herätä, jippii. Unettomuus, prkl. Joten ajattelin, että heitetään nyt muutama sana tännekin, vaikka ei mulla mitään varsinaista asiaa olekaan. Hmmph. Harvinaisen sekava olo, ja päivä. Wowi oli tosiasia myös tänään, niinkuin jo eilen aavistelinkin. Voisin pelata vaikka koko ajan. Aivot sulais. Mmmm, pitäisi olla tyytyväinen erääseen asiaan, mutta... tuntuu silti jotenkin niin tyhjältä. Toki onnellinen, jossain määrin. En vaan uskalla edes nykyään tuntea yhtään mitään. Äh... Haluan vain olla stressaamatta nyt, mistään mikä liittyy vähääkään tunteisiin. Niin on kaikkein paras. Ja se onnistuu hyvin silloin, kun on kädet täynnä tekemistä. Toisin sanoen: yöt ovat yhtä piinaa. Kirjoitin runonkin joutessani (lisään sen tuonne loppuun). Se on... köh... melkoisen positiivinen. Vaikka mun fiilis on suhteellisen hyvä, tyhjä, rauhallinen, niin miks kirjoitusjälki on tota luokkaa? I don't get it.
Mä haluan nyt vain nukahtaa.
(kuvat: weheartit)
~
Pohjakosketus
Tuulen tuiverrus
Räntäsateen kasvoilleni lyö
Kuiskaan nimeäsi
Ikävöinti mieltäni syö
Kuljen kadun reunassa
Ilman ketään mun rinnalla
Veit osan minusta mukanas
Ja vieläpä millä hinnalla?
Varovaisesti
Haparoiden humalassa
Olisimpa jo kotipihassa
Edes tämä todellisuuden vastakuva
Ei riko muistoja sinusta
Sinusta ja minusta
Meiksikin joskus kutsutaan
Ota tyttö taas huikka pullosta
Ja voit jo tuntea kosketuksen pohjasta
Miten nousta, ilman tikkaita?
Vain köysi apuna
Ja siihenkin olisi helppo turvautua
Aivan muulla tavalla
Niin painavalta
tuntuu vaatteet sateessa
Liian raskasta
on yksin pohjalta kavuta
Katoksen alle istahtaa
Sateensuojaan
Aamuaurinkoa odottamaan
Nukahtaa
Uneksien huomista parempaa
~ punkki
. . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti