Kiitollisuutta
Tähän vuorokauteen ei sisältynyt oikeastaan yhtään mitään (mullistavaa?) muuta kuin maratonpuhelut Lauran kanssa, sekä yön päätteeksi ihan mahtava elokuva. ( Rails & Ties ) Hyvä muistutus taas siitä, miten hyvin asiat itsellä loppupeleissä onkaan. Pitäisi vain muistaa olla kiitollinen ja osata nauttia joka hengenvedosta. Pitääkin tästä lähin katsoa tuo leffa aina uudelleen, jos pääsee unohtumaan. Arvostus elämää kohtaan nousi jälleen yhden asteen enemmän. Kaikkien muidenkin taulapäiden pitäisi katsoa jotain tuon tapaista! Suosittelen, lämpimästi.
..
Fiiliksetkin parani tuon leffan myötä, ennen kuin starttasin sen, niin olisin voinut vaikka repiä joltain pään irti. Sen verran oli jälleen kiroamisen arvoiset fiilikset. Tiedä sitten miksi. No okei, tiedän. Miehet. Se ikuinen päänvaiva. No kumminkin, nyt parempi olo. Ja seuraavaksi aionkin unimaailmaan tästä. Herätä pitäisi jo...neljän tunnin päästä. Voi taivas mitä minä teen hereillä vielä tähän aikaan. Huhhuh.
Ja nyt en enää sanoja löydä, mihinkään. Pää kumisee ja humisee tyhjyyttään. Aurinkokin nousee jo kovaa kyytiä. Kiitos hei ja huomiseen. Kuitti. Ps. Tämän yön motto: Elä täysillä elämääsi, ennenkuin se on liian myöhäistä.
~
Alle sateenkaaren, vie minut pois.
Vie kauas, ei takas löytää vois.
Jäädään siihen, yhdessä oltais.
Kuin pisarat sateen, auringon kanssa,
tekee värit taivaan, sateenkaaren.
.
- punkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti