002.

Jukka Poika

 ~ 

Toista postausta pukkaa! Vaikka tipatonta helmikuuta vietänkin, niin eihän se estä keikoilla tai baareissa käymistä. Ennen olisin ollut ehkä toista mieltä, mutta eilen tuli todistettua isolla kädellä, että ilman viinaakin voi olla hauskaa känniläisten keskellä. Tämä tipaton helmikuu on kyllä opettanut itselleni paljon, ja on ollut huomattavasti parempi olotila, sekä fyysisesti, että henkisesti. Vaikka en mitenkään liikaa koskaan mielestäni ole juonut, niin kokonaan alkoholista erossa pysymisellä on ollut ihmeen suuri vaikutus.

 Tosiaan, Anskun kanssa lähdettiin kahdestaan viettään tytsyjeniltaa, ja kumpikin alkoholittomalla linjalla (tuli ainakin halvaksi, kun alkoholittomat-drinksut maksoi vain 2e/kpl.). Meillä oli supermahtava ilta, hulluteltiin täysillä, ja näytettiin luultavasti paikan päihtyneimmiltä hoilatessamme täysillä ''Kasmir-Vauvoja'' biisiä. Huhhelvetti. Ansku on ehkä parasta bileseuraa ikinä, toivottavasti kesällä eksytään jälleen festareille yhteistuumin. Mutta niin, asiaan! Eilen esiintyi ihana Jukka Poika, Oriveden Hopeakengässä. Keikka oli niin letkeän pirteän suloinen, rakastuin. En ole järin paljon ko. artistin biisejä fanittanut ikinä, mutta livenä tuo herra kyllä vei sydämen täysin. Pääsin yhteiskuvaankin ja vaihtamaan pari sanaa. Biiseistä ja esityksestä paistoi kauaksi sympaattisuus ja aitous. Sellainen, en osaa oikein sanoin kuvailla sitä, mutta... vaikka kyse suuresta laulajasta, niin hänestä huokui silti sellainen nöyryys ja vilpittömyys. Teki suuren vaikutuksen.

Ainoa miinus reissussa oli, että saatiin Anskun kanssa pariinkin otteeseen kaljat päällemme. Hienoa haista viinalle, vaikka oli koko illan juomatta pisaraakaan, hohhoi.

Kuvia ei oikein paljoa tullut napsittua, koska arvatenkin unohdin sen perkeleen kameran ottaa mukaan. Tarkoituksena oli kyllä ikuistaa vähän paremmalla kuvanlaadulla tänne kuvia, mutta ei voi mitään tälle harvalle päälle, hah... Tyytykäämme siis tähän, taas.

~

Ihanaa alkavaa viikkoa teille muruset! 

Palaamme asiaan jälleen lähipäivinä, ainakin yritän parhaani. Pus.

   

001.

NEW START

~

Hyvää päivää, arvon kansa. Blogini piti hiljaisuuden, aivan liian kauan. Ja ajattelin puhaltaa liekin uuteen hehkuun, tässä ja nyt. En tiedä, kuinka paljon blogini tulee olemaan enää entisensä, koska itsekään en ole. Paljon on sattunut ja tapahtunut tällä aikaa, mutta suurin uutinen on tämä käsi, ja sen kohtalo. Viimeisimmässä postauksessa puhuinkin, että käteni on murtunut, joo. No... sehän ei sitten loppujen lopuksi tulekaan koskaan kuntoon täysin, ja näin ollen joutunut siitä hetkestä elämään päivittäin kivun, uudelleen opettelemisen ja varovaisuuden kanssa. Ehkä kipuun tottuu, ehkä ei. En tiedä. Joka tapauksessa, en tahdo jättää blogia kokonaan, vaikka meininki saattaakin olla erilainen jatkossa! Hyviäkin asioita kuuluu paljon, mutta en halua alkaa kertaamaan taakse jäänyttä. Nyt aloitetaan puhtaalta pöydältä, ja kirjoitan tänne aina, kun aikaa, sekä inspiraatiota löytyy. Käden kuntokin tulee vaikuttamaan paljon, koska jo näinkin lyhyen pätkän rustaaminen tietokoneella, on yhtä tuskaa. 

~

Ensimmäiseksi, mitä kaikkea toivoisitte minun postaavan? Uusia kivoja ideoita ja lukijoita otetaan avosylin vastaan. Edelleen täällä tulee olemaan paljon taidetta, tyylipostailuja, meikkailuja, jne. On vähän työn alla personal-valokuvaajan löytäminen, koska olisi ihana saada tänne onnistuneita ja laadukkaita kuvia itsestään. Hmm, saas nähdä. 

~

Tässä joka tapauksessa ''uusi'' minä. Kommentoikaa jotain mukavaa, niin pääsen uuteen vauhtiin bloggaamisen suhteen, ja saan inspistä kirjoittaa jälleen! Puspus. 

426

Murtunut käsi, stna...

~

Teen vain nopean ilmoituksen, etten ole kuollut, vaikka blogini onkin. Mulla murtui viime kuun alussa oikea käsi, kahdesta eri kohtaa. Joten tekemiset jääneet vähiin tän kanssa. Murtumat ovat osa mun sairautta (Osteogenesis Imperfecta), joten ei hätää, oon kai tottunut. Vaikka viimeisin iso murtuma olikin joskus vissiin 5-6 vuotta sitten. Palaan blogin ääreen, kunnes käsi sallii tämän tapahtuvan, ja on jälleen täysin kunnossa. Adios.

...

Tässä vielä loppuun naama-/meikki-/asukuvia murtumispäivältä, ettei tule ihan tylsä postaus. 

425

Maalaan sut suohon 

~ 

Eiks ollukin hyvä otsikko, niin minustakin. Öhhöhhöö. Taidepostausta pitkästä aikaa. No okei, ylipäätään postausta pitkästä aikaa. Mulla on vähän kadonnut hohto ja into tähän bloggailuun, koska harva täällä jaksaa koskaan kommentoida mitään, ja näin ollen tulee olo, että rustaanko ihan omaksi iloksi. En enää oikein osaa sitäkään, koska liian moni kuitenkin tietää blogini osoitteen, enkä halua tänne paljastaa enää mitään kaiken syvimpiä salaisuuksiani. En pidä tätä enää ''pakokeinona'' tai paikkana johon voisin purkaa paljonkaan ajatuksiani. Tai sitten musta on tullut vain niin sulkeutunut muuten vaan omista ajatuksista, että parempi pitää omana tietona. Noh, joka tapauksessa... Tämä postaus sisältää pari kuvatusta maalauskurssilta (jossa oon edelleen tunnollisesti käynyt), sekä kaksi maalausta, joita en muistaakseni ole tänne ''esitellyt''. Pahoittelen, ettei maalauksistani ole kuin kännykkäkuvat, mutta nämä taulut myin jo. Enkä näin ollen nyt pääse niiden kimppuun kameroineni, ainakaan tähän hätään. Tyytykäämme siis tähän, ja hyvin lyhkäiseen analyysiin ylipäätään...

~

Ensin tälläinen vähän satumaisen kimmeltävä kuutamo. Halusin liioitella, ja siitä syystä kuu on noin kookas. Halusin jotakin synkkää, mutta kuitenkin jollain tavalla taianomaista, sekä valoisaa. Yhdessä ohjelmassa yksi tyttö sanoi hyvin: ''Ei ole pimeyttä, on vain valonpuutetta.'' ...Tämä oli jotenkin, kuin mun suusta heitettyä. Osui ja upposi, en osaa selittää miksi. 

Tämä taulu oli yllättävän nopea ja helppo työstää, vaikka aika kauan tuon kuun kanssa tappelinkin. Ihan olen tyytyväinen, vaikka tästä pitikin alunperin tulla enemmän violetti, kuin sininen... Pahoittelen signeerauksen puuttumista, en ollut sitä näköjään vielä tuossa vaiheessa kirjoittanut.

~

Ja sitten tämä toinen hyväkäs. Taulun nimi voisi olla vaikka ''Marraskuu'', yhtä harmaa, synkkä, sateinen, lohduton, kylmä... Vähän kuin minun viimeisin marraskuuni oli. Taulun maalaamiseen käytin enemmän aikaa, kuin tuohon edelliseen. Ja visio syntyi vähän niinkuin pikku hiljaa. Katulamput oli ihan hauska kokeilu, vaikka osittain menikin enemmän pieleen, kuin moni muu maalailuni. No, ainakin yritin! Kuutamo-genrellä mennään siis jälleen, ja lopputulos oli ihan jees. Ainakin taulun tunnelmaan oon tosi tyytyväinen, se on yhtä hyytävä, jäätävä ja yksinäinen, kuin pitikin. Näiden jälkeen olen maalannut jo yhden taulun lisää, mutta palatkaamme siihen myöhemmin...

~

Hope you like it! Nyt, hyvää yötä.

   

424

Naama-kooste... 

~ 

No mä nyt aattelin tehdä pikapostauksen nassukuvista viime päiviltä /viikoilta. En hirveämmin ole tehnyt mitään meikki-, tai tyylipostauksia pitkään aikaan, niin ajattelin nopsaan koota muutamia kuvia tähän, tässä ja nyt. Mikäli jotain kysyttävää jostakin meikistä erikseen, tms. niin rohkeasti kommenttia heittämään. Aika perusmeikkailuja nämä ovat, mutta saattepahan nauttia mun ihanasta naamasta, muhohahhahhaa... Ohessa kuvaa myös tämän hetkisistä kynsistä. 

Kiitos ja kuittaus, sekä hyvää eilistä ystävänpäivää! ❤

~~~

~~~

~~~

~~~