17

Sinä näit parhaimman puolen minusta.

Hymyn, tunteet aidoimmat.

Kivun, haavat syvimmät.

Näit suoraan sydämeeni.

Tiedäthän sen,

Rakastuneena annan kaikkeni.

Ja nyt, 
Kun peiliin katsoen,

Silmäni kertovat vain sen,

''hei, hänelle riitä en.''

(kuvat: weheartit)

~

Päivä jolloin tunteet valtaa järjen taas täysin, millään ole mitään väliä. Mikään tunnu järkevältä, oikealta, reilulta. Ei tiedä mitä ajatella. Ei tiedä mitä tuntea. Unikin on taas jossain Kiinassa asti. Koska lie taas saan unta, ja aamulla pitäisi olla virkkuna. Hyvä hyvä jee tykkään. Mutta, päivä tosiaan meni lähinnä musiikki seuranani. Ei muuta. Hei.

16

Rönni

~

Flunssaa, flunssaa, flunssaa... Hienosti iski tauti juuri lauantai aamuna, kun piti illalla olla täysissä vedoissa, juhlistamassa. Kurja olo oli koko päivän, mutta kyllähän sinne Rönniin tuli silti lähdettyä! Kera Lauran, Suvin ja Petrin. Hyvät pohjat vedimme Lauran kanssa, känni päälle ja rairai. Perille päästyämme koimme järkytyksen: uskomattoman huonot juomatarjoilut! Eihän siinä itkut auttanut. Ilta meni ihan rattosasti, tanssimista ja leuhka Paulan järkytysmusiikkia. Nimmarin sain, juuri ja juuri, mitähän  mä silläkin teen? Hmm, no oli siellä Rönnissä ainakin hyvää ruokaa jos ei muuta. Ens kerralla järisyttävän kokoinen piilopullo mukaan, ellei kolmekin. 

...

Kotio kun Rönnistä pääsin, niin ei meinannut saada taas unta sitten niin millään. Pyörii ja hyörii sängyn pohjalla, kipeys jatkuu, ahdistuksen multihuipentuma ja kaikkea muuta mukavaa. Aamuyöstä pihalle pomppimaan, eikä näkyillyt ees superkuuta. Voi harmitus.

...

Tänään ...mitäs tänään? Nukkumista, koomailua, lisää koomailua... ja jäkispeli! Suomihan sen just ja just vei, kyllä tiukkaakin teki. Huhhei. Ainiin, Janiin törmäsin ulkona pyöriessäni. Aina yhtä mukava nähdä. Nyt illan päätteeksi ajattelin jälleen tsiikailla jonkun sortin elokuvan. Pakoon tätä todellisuutta. Ja lämpimän peiton alle, jospa vaikka tämä flunssakin tästä jo huomiseks olisi parempi!

...

Tämän päivän yksi puhelu jäi myös mieleen, uskon että ainiaaksi. Pitkästä aikaa puhuin minulle niin tärkeän ihmisen kanssa... miten voikin yhden ihmisen äänen kuuleminen pysäyttää koko muun maailman, saada rauhoittumaan, ja melkein kyyneleet silmiin. Voi kun hän tietäisi, tietäisi miten paljon välitän...

...

15

Life

~

Mun elämä alkoi tänään. Jääkiekon MM-kisat! ah. Minusta aika surkeahko näytös Leijonilta tämä ensimmäinen peli (Valkkisvenäjää vastaan), mutta tulihan se voitto kumminkin, juuri ja juuri. Huh, ainakin tuntee itsekin olevansa elossa kun täysillä hurrailee, huutaa ja jännittää koko matsin ajan. Näitä kisoja saisi minun puolesta tulla vaikka aina. Saatoin muuten vähän myös kuolata niitä miehen juntteja, ai morjes että osaavat näyttää hyviltä. Sunnuntaina taas lisää. Purr. 

~ 

Muutoin mennytkin Empun kanssa tää päivä. Sen kummempia olla tehty, mutta ihana kun on seurana tuossa. Tyttö kultainen.

~ 

Katsastelin netistä kameroita ja löysinkin ihan ihanan! 20x zoom, yms kivaa pientä. Voi olla että pian tilailen sen uuden rakkauden, ellei nyt lähipäivinä tuo kamerani ala olemaan taas elossa. Jota niin kovasti epäilen. 

~ 

Noin niinkuin muuten fiilikset vähän niin ja näin. Vaihtelee tunnin välein, laidasta laitaan. Huomisen suunnitelmat ainakin antaa voimia. Jotain kivaa luvassa ja hyvä niin. Jäätävä vaatekriisi vain, ei pienintäkään havaintoa että mitähän huomiseksi pukisi päällensä. Alasti luultavammin jos tätä menoa jatkuu. No ei, en pääsisi varmasti edes sisälle Rönniin niin. Joten nakuilu, unohda, hushus pois. Mutta siis ihan oikeasti...Ei vain jaksaisi aina olla niin ''renttu''vaatteissa. Luultavasti se siihen menee kuitenkin, nahkatakki, musta (bändi)paita, revityt farkut/lökäpökät, tennarit...ja hiukset sekasin. Voi hyvänen aika. Minusta ei varmaan koskaan saa tyttöä tekemälläkään... Kuvitella nyt pinkkiä, röyhelöä, korkkareita, kiharat hiukset... hyi jestas mikä painajainen. Pidättäydyn siis mustassa. Tai jotain väriä johonkin, edes vähän? Äh. Luovutan. Onneks se on vasta huomisen ongelma.

Tänään huomasin jälleen kerran kaksi asiaa: 

Yksi: Kulmakarvojen nyppiminen on maailman rasittavinta ja hitainta hommaa.

Kaksi: Miten vihaankaan riitelyä, riitoja, huutamista... Vihaan.

14

Tell me

~

Aikas turha päivä tänään. Lähinnä pihalla kuljeskelua, ajatusten pyörittelyä, ja välillä puhelimessa höpöttelyä. Ei oikeestaan mitään sanottavaa. Vkloppu taas lähellä ja innolla odottelenpi lalalalauantatataita! Näkee jälleen rakkaan ystävän Lauran, ja tavoitteena tosiaan olisi se vuosisadan humala (toivottavasti ei pullakahvilla). Saas nyt nähdä mitä tämä viikonloppu tuo tullessaan. Odotan oikeasti paljon lauantailta, haluan unohdusta! Jotakin vapauttavaa, ja useimiten hauskanpito on hyvä lääke. Känni myös, tosin vain hetkellisesti. Mutta sekin on jo paljon, pienen pieni ajatuskatkos, tunteet, pahat olot, kurjat ihmiset, muistot, satuttavat asiat nurkkaan ja baanalle!

~

Hmmh, kamerakin pitäisi muuten uusi hankkia, vanha kun sai vähän osumaa Klamydian keikalla. Joku urpo onnistui uittamaan sitä vähän viinassa. So great! Kiitän häntä, kovasti. Saisi maksaa sen, murrr. Mutta ei mtn, kiltisti nyt nielen tämän, villasella painan, ja ostan uuden. R.i.p. my best one camera.♥ en koskaan löydä vertaistasi.

~

Mitähän vielä, ei oikeastaan mitään. Minä ja tylsä elämäni? No ei kai, onhan tässä viime aikoina ollut paljonpaljon hyvää, ihanaa ja mahtavaa. Tapahtumaa toisensa perään. Seuraavaksi voisin katsella vielä elokuvan, ennenkuin painun tavoittelemaan nukkumasaa. Unet saisivat kyllä edes tänä yönä pysyä poissa, haluisin pliis todella nukkua kerrankin hyvin, enkä vain pinnallisesti heräten 10min välein. Mutta, minkäs teet, nukkuminen ei vain ole se mun juttu. Ei todella. Leffaan palaten sen verran että! Voisinpas katsella vaikka tämän: Ikuinen rakkaus / Immortal beloved ! Nyt, heihei.

...
...What if I change the world? Will I find the words to tell you what you mean to me. I'll be waiting here, for you to call me...

13

Harvoin on näin tunteeton olo 

Paleltaa, sisimmässä 

Turha ja kadonnut, pimeässä

Ei itkua, ei hymyä

Ei yhtään mitään

Haluaisin vain unohtaa

Poistaa sut mun elämästä

Ja toisaalta muistaa

Mutta jos kaikki olikin valhetta

Harhaa, leikkiäsi julmaa

Niin mitä turhaan

Miksi haluisin edes muistaa?

Jos ei ole mitään muistettavaa

En uskalla pitkään aikaan

Pitkään aikaan tuntea mitään

Sattuu liikaa, ajatella

Sinua, meitä

Toisiltaan kauas eksyneitä

Mä ihan oikeasti luulin

Ettei tämäkin ollut sitä sairasta leikkiä

Aitoa, onko ees olemassa?

Sydän mun, on jo niin hajalle lyöty

Murskattu, tallottu, poltettu

Parannettu

Ja jälleen uudelleen hajoitettu

''mikä voisi olla enää paremmin kun sä oot siinä?''

Niin, niin mäkin luulin

Luulin todella, todeksi

Tunteeksi, oikeaksi

Kerrankin, edes kerrankin

Kiitos, anteeksi, näkemiin

~punkki