368

Sugar Skull Smile

~

Hellou haniset! Pitkästä aikaa meikki-postausta! Mä sain tänään kunnian tehdä ihanaiselle Annelle Halloween-bileisiin meikin. Hän ei halunnut mtn pelottavaa, vaan tyylinä oli Sugar Skull. Oli muuten mun ensimmäinen Sugar Skull-meikki. Käytin niin paljon eri tarvikkeita, etten kaikkia edes muista. Mutta siis, ihan perus kasvovärejä, valkoista (ja toiseen puoleen normaalia) puuteria. Silmät meikkasin ihan perus meikein, luomivärejä, kajal-kynää, ripsiväriä, irtoripset, jne... Muutaman ''timantin'' liimasin myös, ripsiliimalla. Huuliin käytin huuliväriä, sekä mustaa kajal-kynää. Kyllähän tuohon aikaa kului tovi, mutta kivaa oli nähdä tätä naista taas pitkästä aikaa! Jepujee, nyt suuntaan nukkumaan...huomenna on pitkä päivä. Tässä vielä kuvamateriaalia, ENJOY!

   

367

Tyhjä sivu vailla kirjoittajaa

~

Ihan hirvittävä pakokauhu, tuntuu kuin olisin vankilassa. En edes oikein tiedä miksi, tai tiedän, mutta en osaa selittää sitä. Ehkä mä vaan haluan pois täältä, edes vaihtaa maisemaa. Kaikki mitä teen, kuluttaa mut loppuun. Ja tuntuu, että teen ihan liikaa, vain paetakseni kaikkea. En tälläkään hetkellä löydä oikeita sanoja, ja tekisi mieli kumittaa pois nämäkin pari riviä, jotka tässä oon rustannut. Onneksi loppuviikko näyttää kivalta, ja toivonkin että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Mun olo on vain niin sekava, en tiedä mitä tunnen. Mutta pelkoa ainakin. Monen moni asia huolestuttaa, pelottaa ja surettaa. Mä en halua edes ajatella päivää pidemmälle, kun kaikki tuleva on niin epävarmaa. Mä kun olen tälläinen pohdiskelija ja kunnon masokisti, niin oikein piinaan itseäni joka yö ajatuksilla, joiden oisi syytä pysyä kaukana. Kaukana minusta. Haluan kääntää uuden sivun mun elämässä, tyhjän uuden sivun, ja aloittaa kaiken alusta. Se on vain niin raskasta, jos voimavarat on jo valmiiksi ihan loppumaisillaan. Yritä tässä nyt rakentaa jotain uutta, kun pienen tiiliskivenkin nostaminen saa kädet heti maitohapoille... En tiedä. En tiedä yhtään mitään. Mutta mä yritän vielä päästä eteenpäin ja muutenkin koota sen vahvuuden kasaan, mitä mulla joskus oli. 

''I've been spending the last eight months,

Thinking all love ever does is break and burn and end.''

...

Ps. Tältä minä näytän nykyään.

Nyt, hyvää yötä.

  

366

Sunrise and Ghost ship

~

Tervehdys lukijat. Pitkästä aikaa taidepostausta! Tai no, postausta kai ylipäätään. Hoho... Mä maalasin tänään koko päivän veljeni Joonaksen kanssa. Nyt oon aivan poikki. Sain yhden tauluni valmiiksi tänään! Ja jos totta puhutaan, yllätyin itsekin, kuinka hyvin se loppujen lopuksi onnistui. Monen monta kirosanaa pääsi kyllä ilmoille tämän maalauksen aikana. Mutta, lopputuloshan se kai tärkein onkin. Tuli hyvä fiilis onnistua, vaikka parannettavaa onkin paljon. Pikku hiljaa parempaan suuntaan, ainakin toivottavasti. Väritys on taulussa ehkä hieman punaisempi, kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Mutta niin, tässä tämä...

~

Tahdon vielä tähän samaan postaukseen mahduttaa mun edellisen taulun. Päätin vaihteeksi maalata kuutamon, loput tulikin hetken mielijohteesta. Siihen syntyi sitten aavelaiva ja merta. Vähän ehkäpä fantasiamainen työ, mutta sellaisesta kyllä tykkäänkin. Ihan kivaa vaihtelua, ja oli muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun maalasin laivan. Tykkään tästäkin, mutta kyllä tuo tämänpäiväinen silti mun mielestä on mun onnistuneimpia maalailuja. Mitähän mä seuraavaksi sudin? Ideoita?

   

365

Koska ilman sua, ei oo mua 

Ei ollenkaan 

~

Tosiystävät on kultaakin kalliimpaa, tiesittekö? Mä tajusin (tuhannennen kerran) toissapäivänä, ettei mulla ole mitään hätää, niin kauan kuin perhe ja rakkaimmat ystävät pysyy vierellä. Mun keskiviikko oli niin naurua täynnä. Ei ois hauskempaa kai voinut edes olla. Tämä piristysruiske tuli kyllä osuvaan väliin, koska elämä itsessään on ollut hyvin haastavaa ja stressaavaa, ihan liian kauan... Oli ihana saada aivot narikkaan, viskata sydän jonnekin nurkkaan ...edes hetkellisesti. Tästä suuri kiitos ja kunnia Riinalle. Mulla on muutama paras ystävä, mutta tää tyttö... Mä en ihan oikeasti löydä sanoja. Miten rakas ja korvaamaton joku voikaan olla? Tämä nainen, jos joku, on tosiystävä. Pystyn puhumaan sulle kaikesta, haistattamaan maailmalle pitkät sun kanssa, itkemään, nauramaan, raivoamaan, niin että mahaan sattuu. Välillä mua oikein huvittaa, kuinka ihmiset vain katoaa ympäriltä, vaikka olisivat luvanneet ''En mä ikinä jätä sua yksin, en mene minnekkään.''... Blaa blaa blaaaa... Harvoin tuo lause merkitsee kenellekään yhtään mitään. Tämänkin tytön, siis Riinan, on jättänyt aivan liian moni ihminen... Jättäen jälkeensä paljon pahaa oloa ja kyyneleitä. Mutta hei tietteks... OMA ON MENETYKSENNE, koska JUST TÄÄ NAINEN, on parasta, ja aivan todella suurisydäminen. Olen siis tyytyväinen, ettei kukaan 'varasta' tätä enkeliä multa. Riina, I love you. Olet ihana.

   

364

Ja sä kysyit hiljaa.. ''Miten voit nykyään?''

~

Heissan murut. Mä tulin huutelemaan tännekin välillä. Anteeksi tämä hiljaiselo. En tiedä tosin mitä puhuisin nyttenkin, pää on tyhjä ja ajatukset harhailee. Kamalasti stressaan sitäkin, etten ehdi panostamaan tähän lainkaan. Nyt oli vain fiilis, että haluan kirjoittaa edes jotain. Mun tunteet huutaa päässä niin kovaa, etten edes kuule niitä kunnolla. Paljon on asioita, jotka pelottaa. Paljon asioita, jotka huvittaa. Toisaalta oon onnellinen, mutta toisaalta kuljen koko ajan kuilun reunalla peläten, milloin mut pudotetaan taas alas. 

'' Viivy hetki vielä

oota aamuun, tiedän

sä haluat jo pisteen kirjoittaa

jätä sun muuri tai jätä mut

haluan jatkaa, haluan sut

mut sun pitää tuo haarniska pudottaa 

Halusin vain tuntee ihan mitä vaan

mutten saanut sun sydäntä avautumaan

sä vaan kannat sun vanhaa taakkaa ''

- Jannika B.

~
Oon kaiken ylimääräisen energian käyttänyt kaikenlaiseen taiteeseen, yms. Maalauskurssi alkoi jälleen, ja siellä on tullut käytyä pari kertaa. Teen niistä postausta heti, kun vaan saan sen aloittamani taulun valmiiksi. Mun hiuksetkin on jälleen eri väriset. Oli aivan pakko vetää turkoosi väri sen vihreän päälle, koska se väri oli niin kulunut ja tarttunut huonosti. Nyt nämä ovatkin sitten tummanvihreä-turkoosit. Aikas tyytyväinen olin lopputulokseen, kyllähän se uusi väri aina ihmeitä saa aikaan! Kunnon kuvaa ei ole, koska mä en ole meikannut taas kohta pariin viikkoon...Laiska...? Enköhän mä sitäkin sitten joku päivä innostu tekemään. Jees joo, mutta... taas mä lähden tästä muihin hommiin, kummaa miten vähän tuleekaan nykyään istuttua tietokoneen äärellä. Noh, tulipa edes pari sanaa rustattua. Hengissä olen, ja kaiken kaikkiaan voin ihan hyvin. Kertokaa ihmeessä tekin, mitä mun ihanille lukijoille kuuluu?