308

New Year 2014

~

Hyvää iltaa arvon väki! Vuosi vaihtui taas kerran, eipä kai tuolta voi välttyä ikinä? Aika senkun menee eteenpäin kauheeta vauhtia, ja tuntuu että mä pysyn vaan paikoillaan. Eipä kai se niin ole, mut välillä se vaan tuntuu siltä. Olipas muuten hassua, kun oli ihan musta joulu ja uusi vuosi, vettäkin satoi kivasti. Lumi olis kyllä ollut ihan valontuoja, toivottavasti se jättää sitten tulematta koko talvena, kun ei kerta jouluksi ja uv:ksikaan tullut. Örr. Mun uudenvuodenaatto meni aikas perusmeiningeissä. Ihan rauhaisasti kotona perheen kanssa. Pari siinä join, mutta siihen se jäikin. Raketteja ammuskeltiin, tinaa valettiin, pelejä pelattiin, ja sen semmosta. Parasta tottakai oli se, että äippä pääsi maanantaina kotiin, joten sai viettää uv:n perheen kesken! Mmm, kuvia koitin kovasti saada tänäkin vuonna, mutta hyvin huonolla menestyksellä. Raketit on kyllä pirun vaikeita kuvattavia?! Tai sitten mä en vaan osaa... No mut hei, oikein hyvää uutta vuotta ihan kaikille, jotka tän sattuu lukemaan! Olkaa kiitollisia joka hetkestä, ja muistakaa luottaa tulevaan vuoteen. Eläkää joka sekunti täysillä!

  

307

Persoonallinen kalenteri

~

Heis! Mä aattelin kertoa tänään vähän kalenteristani, jonka vasta pari päivää sitten kotiutin. Tai siis postihan sen mulle kiikutti. Mutta siis, tilasin kerrankin kalenterin itselleni. Oon järisyttävän huono käyttään mtn kalentereita, koskaan. Mutta kerta se ensimmäinenkin? Ehkä. Ainakin lupaan yrittää. Ootte varmaan kuullut joskus nettikaupasta; Persoonallinenkalenteri.fi ? Mä kuulin tästä kaverin kautta, ja tykästyin ideaan. Sai tehdä kivasti omannäköisen ja kaikkea! Itse kalastin kansikuvat netistä (joka pikkukuvan erikseen), ja loin niistä kollaasit. Tuli ihan kivat, mun mielestä ainaskin. Kalenteri itsessään on melko pelkistetty, ja sellaisen just halusinkin. Koko olisi saanut olla isompi, itseasiassa luulinkin tän olevan A5-kokoa, mutta se olikin pienempi. Noo, ei se mtn, pienihän mä itekin oon. Hoho. Nooh... Mitäs pidätte?

   

306

Different Xmas

~

Eilen sanoin, että tuun nopeesti kertoon joulustani (yms. viime päivistä) huikeilla kännykkäkuvilla... Niitä oli vielä vähemmän kuin muistin. Ei ole tosiaan ollut kamera mukana missään nyt, ollut parempaakin mietittävää.. Mutta, joulu meni vähän erilailla kuin muina vuosina. Eipä tuota juhlistettu oikeestaan ollenkaan. Sairaalassa oltiin aattona monta tuntia, ja illasta jaettiin pari lahjaa. Sain Joonakselta MTG-kortteja (oli tehny oikeen pakan valmiiks!), ihan superkiva yllätys. Pääsee pelaileen välillä uusilla korteillakin, eikä aina samoilla. Iskä oli ostanut mulle arpoja. Ja Rauli hankki mun sähkäriin uudet mustat renkaat! Haha, ja on meinaan tarpeelliset, edelliset oli ihan sileet. Ja mustia renkaita mulla ei ikinä olekaan ollut, joten kyllä ny kelpaa! Mmm, äippä oli ostanu mulle kirpparilta ihanan Billy Talentin t-paidan, kyllä se mamma tietää mistä tää tyttö tykkää, hih. Sit sain vielä koko porukalta 75€ lahjakortin lippupalveluun, joten voin vaikka festareille tms. keikalle suunnistaa! Alkuvuodesta oliskin jo heti yksi vaihtoehto, kun Dead by April tulee Tampereelle keikkailemaan. Se olis kyllä nähtävä! ...Jouluaatto-yö me pelattiinkin sitten Trivialia ja oli ihan mukavaa. Mitähän muuta... noh, lähes joka päivä on tullut käytyä äippää moikkaamassa sairaalassa, ja huomenna taasen. Ei kai sen kummempaa! Mites muiden joulunvietto sujui?

305

Be thankful, every day

~

Tässä on tapahtunut viime päivinä niin paljon, etten oikein enää itsekään pysy perässä. Sanoin viime postauksessa, että kerron joskus tästä paremmin, ja ajattelin tehdä sen nyt. Muutamalla sanalla edes... Äitini sai siis viime perjantai-yönä pahan aivoinfarktin (iso veritulppa, isossa suonessa). Mä olin onneksi ihan vieressä ja tiesin heti mistä kyse, joten en mä puolta sekuntia kauempaa miettinyt, kun jo soitin ambulanssin. Hätäkeskuksen akkeli oli maailman hitain ja tylyin, jouduin moneen kertaan toistaan itsestäänselviä asioita...vaikka oli kiire jo muutenkin! Ei hyvää päivää. Sit kun äite pääsi sairaalaan, niin tulppa jouduttiin operoimaan suonen sisäisesti auki, koska pelkkä liuotushoito ei tepsinyt (ja tämä 'leikkaus' oli todella vaarallinen ja suuri riski). Aamuun saakka ooteltiin, et mitä tapahtuu. Hän onneksi selvisi leikkauksesta ja aivoinfarktin seuraukset ei olleetkaan niin pahat kuin lääkäri alussa ennusti. Äippä voi siis luojan kiitos jo paljon paremmin! ♥ Pystynyt päivä päivältä paremmin liikuttamaan myös kohtauksessa halvaantunutta puolta, ja puhekin rupee jo sujumaan. Hän alkaa jo oleen oma ihana huolehtivainen itsensä. Vielä kun saisivat sen hänen sydämensä ja rytmihäiriöt kuriin. Mutta niin, hiljaa hyvä tulee. Toipuminen vie aina aikaa näin isoissa kohtauksissa. Ei tietoa, miten pitkään sairaalassa, mutta eiköhän tämä tästä päivä kerrallaan. ♥ Mutta sen voin kertoa, että tämä oli kyllä taas raskaimpia kokemuksia, mitä voi ihmiselle vastaan tulla. Tälläiset shokit kyllä herättää todellisuuteen, ja pistää elämänarvoja taas vähän enemmän oikeaan järjestykseen. Älkää silti kyselkö enempää asiasta, en jaksa miettiä tätä koko aikaa.. en ole perjantain jälkeen muuta tehnytkään. Eikä kai tuo mikään ihme? 

~

Kerron teille (kännykkäkuvilla) vaikka joku päivä tässä, mun viime päivistä. Niihin nyt ei pahemmin mtn muuta ole sisältynyt, kuin edellämainittua... Mutta mä koitan parhaani, että edes pikkuisen saisin eloa tähän blogiini. 

Muistakaahan tekin noudattaa otsikossa ilmenevää elämänohjetta, jooko...? 

304 

Family is the most important thing in the world

~

Sori, on ollut parin päivän paussi kaikesta, myös tästä blogista. Hiljaiselo saattaa jatkua pitkäänkin, en tiedä. Syystä että on sattunut jtn niin kamalaa, ettei vaan voimat riitä nyt muuhun kuin keskittymiseen pitämään koko juttu kasassa. Pitämään itseäni kasassa. Toivotaan, että päivä päivältä parempaan suuntaan. Älkää kyselkö mtn tapahtuneesta, en vastaa. En halua vastata, ehkä kerron joskus, kun aika on oikea. Halusin vain tulla sanomaan, että olkaa kiitollisia tänään, tästä hetkestä, joka sekunnista. Vaikka olisi miten kamala päivä tahansa, n. sekunninmurto-osassa se saattaa muuttua sun elämäsi pahimmaksi painajaiseksi. Muistakaa kertoa tänäänkin rakkaille, kuinka paljon heistä välitätte, huomenna se saattais olla jo myöhäistä. Älkää ikinä pitäkö edes seuraavaa tuntia itsestäänselvyytenä. Elämä kyllä pitää huolen siitä, että kaikki on ihan arpapeliä, ja mitä vain voi tapahtua... Mulla on ihanin perhe, ja rakkaita ihmisiä ympärillä, toivottavasti he kaikki tietävät miten kiitollinen olen siitä. Kaikki jotka lukee tän, ja jotka tietää olevansa mulle tärkeitä, niin älkää unohtako sitä. Mä palaan blogin pariin, heti kun siltä tuntuu, ja heti kun asiat vähän selviää/järjestyy. Älkää lopettako lukemista, vaikka hetken olisinkin kirjoittamatta. Nähdään, pus.♥