177

Happiness

~

On jo 11.1. ja tää on vasta viides postaus tänä vuonna... voi saamatonta. Hmmm, kuten ensimmäisestä sanasta voi jonkin asteiset nerot päätellä; mulla on kaikki hyvin tänään. Viikonloppu alkaa huomenna! Ensin Empun tai Juulin kanssa kaupoille ja ja ja ja iltaa kohti mentäessä Rauli tulee jälleen luokseni. Mikäs sen parempaa, purr.♥ 

~

Oon uhrannut tänään taas parisen tuntia piirtämiselle ja aikaiseksi sain piirreltyä kuvan itsestäni! Höhöö. Ja jälleesti kerrasti, pro-marker tussit for the win. Eiks ookkin ihan näkösensä?!

~

Naamalleni (ikävä kyllä) ei ole tapahtunut mitään muutosta, sitten viime näkemän... mutta vaikka nyt ihan vittuillakseni heitän tänne taas pari lärvikuvaa, wheee.

~

Mässään täällä ruisnappeja ja kaakaota. Taas mä syön. Ja musta on tullut ihan suklaa-addikti? Ennen en pitänyt suklaata juuri minään... ja nykyään pakko saada, joka välissä. Mystistä. Muutenkin musta tuntuu, että syön nykyään koko ajan. Hohhoh. Ei ole nyt kyllä yhtään riemuvoitto tämä. Piru vie, kun veljeni Juuso kokkaillut mulle kolme viimeisintä päivää kaikenmaailman sapuskat niin niin niin...pakkohan ne on parempiin suihin pistellä, nommnom. Oonkohan muuten vähän häiriintynyt kun vedän juustonaksutkin haarukalla...

~

Nyt on niin kylmä että katoan peiton alle.

Nähdään taas... luultavasti sunnuntaina! puspus.

♥

176

Valoa elämään

Kello raksuttaa jo kohta neljä taas... - loistoidea siis tulla, nukkumisen sijaan, kirjoittamaan blogia! Pitäs jaksaa herätä kasin aikaan, tai vastaavaa... Hiphei. On ihmeen kiva fiilis ollut nyt koko illan, ja eilisenkin. Tai siis varsinkin näin öisin. Oma rauha, ihana hiljaisuus. Löhönny vaan peiton suojassa lukien Nemiä (mä oon niin rakastunut siihen!), juoden kaakaoo, sekä söin hyvää salaattiakin. Nomnom. Tää on sitä elämää jos joku.

~

Otsikkoon viitaten... mä sain huoneeseeni uuden kattolampun! Ihana iskä sen tuohon asenteli, ja oon ihan happyhappy. On hurjan kirkasta, ja valaistus on paljon luonnollisempi (valkoinen, eikä enää keltainen) nyt. Paljon parempi siis myös valokuvailun kannalta. Ja vihdoin täällä näkee jopa piirtää, yms tarkkaa hommaa tehdä ilman tuota pöytälamppua. Pienestä sitä ihmisen mieli piristyy. 

~

Mulla on niin hehkeä olo, ettei mitään rajaa. Oon näyttäny ihan perseeltä kohta kokonaisen viikon putkeen. Oiskohan ehkä aika ryhdistäytyä, ja tehdä jotain edes joskus tälle naamalle, sekä hiuspehkolle. Jos huomenna vaikka(?) siinä samalla, kun luultavasti pitäis jaksaa hinautua hammaslääkärissä käymään pikapikaa. Ihanaa.

~

Eilinen menikin mukavasti kynä kädessä. Ajattelin värityksen suorittaa kerrankin tusseilla (pro-marker). Ne on ihan parhautta, saa hyvin varjostukset, ja väritysjälkeä ei näe yhtään. Kalliitahan nuo kynät vähän on, mutta mä ainakin tykästyin niihin heti ensivedosta lähtien. Piirroksen kohteena oli tällä kertaa Minni-Hiiri. Ja jotta ei tylsäks jääny, niin tein siitä vähän katu-uskottavamman. Hah. Mitähän mä seuraavalla kerralla piirtäisin?

~

Loppuun vielä pieni runo.
Ja sitten hyvän biisin tahdittamana jatkamaan lukuhetkiä.
Toivottavasti unikin saapuu pian, syytä ois.

Kuunnelkaa ja nauttikaa. 

~

R.♥

Ei se määrä mahdu tähän viestiin

Tai tähän huoneeseen

Ei tähän pieneen kylään

Ei edes maailmankaikkeuteen

Äärettömyyttä on vaikea mitata

Tai purkkiin tallettaa

En kai koskaan osaa sitä sulle

Kyllin hyvin osoittaa

Tiedän vain, että sä olet se

Sä olet se

Joka näytti mulle

Mitä rakkaus todella tarkoittaa

~ punkki

175

Hellurei! Tälle ei ole otsikkoa, 'cause mulla pää lyö (jälleen?) tyhjääkin tyhjempää. Parisen viime päivää, eli siis viikonloppu, meni kotona ollen. Yksin. Ja välillä Empun kans. Piirrustusvimma ois kova, mutta en keksi mitä piirtää? Oisko kellään ideoita... En mä siis mitään mestariteosta nyt jaksaiskaan alkaa vääntämään, mutta jotain harjoittelua, johonkin suuntaan... Kuten vaikka tämä muikkeli jonka nopsaa tuhersin, vailla mtn ideaa, aatosta, tai yhtään mitään. Plaah. Pelkällä lyijykynällä on btw yllättävän hauska piirtää.

~

Hmmh. Mulla ois ihan kamala into myös sisustaa, ja muuttaa omaan kämppään! Ja luultavasti, mikäli saan raha-asiat yms hoidettua siihen malliin, että riittänee elää yksin, niin ei kuin tuumasta toimeen. Tuossa olis lähellä yks kämppä, jota tekis mieli käydä vilkaseen... Ois ihan luksusta. Voi vaan olla että haaveeksi jää tämäkin suunnitelma... ainakin vielä. Noh, katsotaan. Mutta ainakin suunnitelmia ois, vaikka millä mitalla!

~

Örr. Tekis mieli kahvia, ihan pakko kohta saada. Ehkä vähän virkistyis samalla. Välillä tuntuu, että väsyttää koko fucking ajan... tää pimeys ja kaikki. Miksei vois vaan olla jo kesä. Tai edes valoisaa? Odotan jo niiiiiiiin sitä, kun puihin tulee ekat lehdennipukat ja maassa eka leskenlehti... ah. Ja etenkin aurinkoa on ikävä. Ei tää kylmyys mitään, mutta se valonpuute... valoa minulle, kiitos.

~

Haluutteko muuten tietää taas ehkä yhden tuskasimmista leffoista, mitä tiedän? - The hunger games / Nälkäpeli. Öhh... oli kyllä niin mitäänsanomaton ja ennalta-arvattavissa. Miks tälläisiä edes tehdään... en tiiä onko mitään positiivista sanottavaa. No okei, kyllä sen kerran katso, ja idea, näyttelijät oli ihan jees... mutta juonenkäänteet ja loppuratkasun tiesi jo, ennenkuin oli koko elokuva lähteny kunnolla ees käyntiin. Ehkä odotin tältä enemmän, voihan se sitäkin olla. Mut anyway, en tykännyt. Liian kliseinen, liian vähän draamaa. Hyi.

~

Nyt kahvitauko. Ja sen jälkeen onkin taas arvoitus, että mitähän sitä tekis.

Turhauttavaa. Mites muiden viikonloppu sujui...?

174

Jos et koskaan putoa...

...et voi koskaan nousta ylös uudestaan. Tänään oli harvinaisen huono päivä. Tuntui että tukehdun. Oon kotona, mutta ei tunnu kodilta. Ajattelin, että kirjoitanpa tänne nyt jotain, mitä sylki suuhun tuo, tunteista rustailu on jäänyt liian vähälle viime aikoina. Mutta itseasiassa, helvetti tää kirjottaminen on vaikeaa. Huomaa, ettei oikein edes osaa enää. Ainakaan nyt. Voi huokaus. Meen lukeen Nemiä, jos vähän sais hymyä aikaiseksi, ja jos vaikka se unikin sieltä joskus saapuisi. Ensi kertaan... 

Kaipaan niin jo kesää.

Pari rakasta teki onneksi tästäkin päivästä elämisen arvoisen. Etenkin ihana puhelu R:n kanssa. 

Missä mä olisinkaan ilman teitä, rakkaat.

Sadepisarat maalaa

kuvia ikkunaan.

Kimaltaa, loistaa,

auringonvaloa heijastaa.

Kertoo mulle kauneudellaan,

niin surullista tarinaa.

Jotkut toistensa luo yhteen johdattaa.

Kun taas toiset, irtautuu,

toisiltaan huomaamatta katoaa.

Ja jälleen pisarat ikkunalla,

ovat kuin kyyneleet mun poskella.

Kuivuvat, vastatuulessa.

Eikä kukaan huomaa,

ei, en halua, että kukaan huomaa.

~ punkki

173

Uusi vuosi, uudet kujeet ~ 2o13

Mun uuden vuoden lupaus vois olla tiheämpi blogin ylläpito, deal? Pahoittelen hiljaiseloa, jos sitä kukaan edes huomasi. On ollunna kyllä sellaista kiirettä, että huhhuh (toisin sanoen, löhösin murun kainalossa lauantaista tähän keskiviikkoon asti, hihi)... Tämä postaus on nyt sitten hyvin hyvin tiivistetty versio. Yritän paremmin jatkossa. Ois meinaan niin pirusti asiaa tänne, etten mä tiedä mistä aloittaa. Joulun jälkeiset päivät... mmmm... mitähän oon tehnyt ees, apua. Noh siskon tyttöjen kanssa paljolti. Singstaria lallateltu ja kaikkea perusmeininkiä. Hiuksiin vetäsin uuden mustan värin, ja nyt ovat kyllä mustaakin mustemmat. Kuinka saan tän enää koskaan irti näistä, pelottavaa...

~

Juuson kans käytiin shoppailulla Tampereella lauantaina, ja hakemassa samalla Rauli meille. R:n kans aika kului lähinnä leffaillen ja möllistellen. Tän miehen läheisyys on parasta!♥ 

Rakastan sua kulta.

~

Uuden vuoden aatto vaihtuikin sit vähän railakkaammin... Itse en juonut kuin pari siideriä, mutta moni muu joi sitten minunkin edestä. Kotosalla oltiin vain, raketit taivaalle ja ja ja...nukkumaan puoli kuusi aamulla? Menossa mukana oli vaikka miten paljon poppoota... Rauli, Juuso, Joonas, Laura, Tomi, äippä, iskä, Emppu, Jutta, sekä pikavisiitillä Kimmo ja Sami. 

(Kuvat leikkasin videoilta, siksi huonohko laatu.)

(Laura muru.)

~

Tänään... on siis keskiviikko. R lähti jälleen Espooseen... Huokaus... Äääws. On jo nyt ihan tajuton ikävä. En tiedä miten osaan taas nukkua, ilman kainaloa johon käpertyä... mhöhhöh. 

Tampereella tosiaan käväisin siinä, Rauli asemalle ja itse Empun kanssa Ideaparkkeileen. Löysin parisen leffaa ja kivan löllöilypaidan. Ilta/yö meni nauraen, leffaillen ja masokistinä syöden über-tulisia sipsejä. Hyi hitto mun suu, vähän vieläkin polttelee. Jo pelkkä ajatuskin. Ja taustalla kuuluu vain Empun kuorsaus. No okei, ei se kuorsaa. Mut jotain tuhinaa kuitenkin. 

 ~

Ja nyt totisesti sinne nukkumaan. See you later.

Goodbye.