81

 Entä jos huulesi ovat kauan etsimäni?  

Janoni sammuttaisit, demonit karkottaisit. 

Entä jos kätesi sopii parhaiten omaani? 

Lujasti tarrautuisit, irroittaa et haluaisi. 

Entä jos läheisyytesi tekee minut riippuvaiseksi? 

Ethän pois lähtisi, yksinäisyyteen mua hylkäisi. 

Mitä jos ikävä tekee minut hulluksi? 

Vieroitusoireet myllertäisi, palasiksi repisi sisältäni. 

En tiedä rakkaudesta, 

tuntematon taivas, 

oikoreittinäkö helvettiin? 

Haluan vain tietää, 

riskillä läpi viedään tää. 

Heittäytyisit tunteelle, 

siivet sua kannattelee, johdattelee. 

Kuljettaisi kauas, ylös asti, leijaillen. 

Oletko valmis, toisen silmiin jäädä voi kiinni. 

Syvälle niin, tunteen pyörteisiin.

Tunnetko samalla tavalla, 

saat rakkauteni vaihdossa. 

En vaadi liikoja, saat kaikkea, halvalla. 

Pyydän vain rakkautta, helliä sanoja. 

Palan intohimoa, tunnetta aitoa. 

Pyydän vain että jäisit tähän, 

vierelle, loppuun asti. Vielä vähän. 

Antaisit kaikkesi, 

kertoisit ettei hyvästit ole seuraava rasti. 

Elämänmittainen matka on sinne asti. 

Haluan vain sut tänään, 

sut huomenna, viikon päästä ja vanhainkodissa. 

Haluan vain sut tänään, 

loppuun asti pitää, 

riskillä mennään polku tää?

~ Punkki

~~~~

Hei poika sä olet mulle perhosia vatsanpohjassa, saat mut tuntemaan, sydämen sykkimään lujempaa, sanoessas jotakin ihanaa. Vaikkei vielä olla tavattu, suudeltu, edes halattu. Jo pelkästään äänes kuuleminen pistää mut tärisemään, kylmiä väreitä iholla vilistämään, kuvaas katsoessa hymyilyttämään. Kun mietinkin miten mua kosket, mulle hymyilet, pilviin leijailen. Pelkään vain, pelkään niin. Ethän ole unta taas, pettävä jää, sortuvaa unelmaa, niin helposti katoavaa? Tarpeeksi on jo tieni kivinen, ruusunpiikit verille raapineet. Ei enää yhtään, ei enää tienviittoja helvettiin. Se kartta on käytetty jo liiaksi, en halua että polttaa, en tahdo paholaisen ovea kolkuttaa. Ei, en halua taas pettymyksen pyörteisiin, hurrikaaniin suureen niin. Vaikea on sieltä ehjänä takaisin palata, sängyssä kylmää tyynyä halata. Pysyn siis maanpinnalla, todellisuudessa. Olet aivan unelma, mutta niin, niin kaukana. Tule jo lähelleni, kerro sanat oikeat niin, kuiskaa korvaan että olen sulle enemmän kuin riittämiin.

~~~~

Huomaatteko, oon aika tunteikkaalla päällä tänään. Tuon ylläolevan pätkän kirjoitin ilman mitään taukoa. Sanoilla leikkimistä ja tunnekuohua. Varsinkin nyt yöllä, sydän heittää kuperkeikkaa, ei tiedä miten päin olisi. Äskettäinkin tapahtui jotakin harvinaista! Veljeni sai minut itkemään (siis hyvällä tapaa, johon pystyy erittäin harvat), hän vain valitsi juuri oikeat sanat... kolahti niin paljon. Juuso on vain niin rakas.♥

.

Takanani on varsin hymyrikas päivä. Paljon ihania ja iloisia asioita. Herättyäni päivän vietin lähinnä omassa rauhassa. Oli vapauttavaa olla yksin. Pari mukavaa puhelua ystävien kanssa ja sen sellaista. Juuli saapui yökylään joskus ömmmm... kuuden/seitsemän aikaan? Ihan hullunlailla naurettiin koko ilta, yöhön asti. Ystävämme Ilona seurassamme myös tovin! Laitoin tytön kynnet uuteen uskoon, ja kivaa oli. Ensin oli pienoisia ongelmia, kun oikein keksitty mitä niille tehdään. Lopputulos oli kuitenkin tämä:

Yö sujui mukavasti Juulin kans. Ehkä meitä väsytti armottomasti, tai ollaan muuten vaan ihan pimeitä... nauratti meinaan lähestulkoon kaikki! Ihan sama mitä toinen sanoi niin kumpikaan meinannut pysyä tuolillaan. Huhhuh. Ikivanhoja kuvia selaillessa se riemu vasta repesikin, ei hermo että on osannut joskus ihminen näyttää 'hyvältä'. PAKKO joku kerta tänne tehdä joku postaus, muistellen menneitä. Kuvien kera. Mutta tänään en sitä tee, uskomaton työ löytää niiden kuvien joukosta ainuttakaan julkistamiskelpoista. Mmh, mutta nyt, aion kömpiä Juulin (joka on tuolla vetänyt lonkkaa jo viimesen pari tuntia ainakin) viereen nukkumaan. Aurinkokin paistaa jo kivasti. Loppuun heitän loistolaadulla napattuja kuvia illastamme, yöstämme. Olemme kauneimmillamme, oikeesti. Mutta nyt, kiitos, kumarrus/niiaus, loistava päivä oli.♥ Hyvää yötä.

''Family, siblings, love, laugh, is the most important thing, what you can ever own.''

80

Kahdeksaskymmenes-postaus. Oho, oon yllättynyt että aika on mennyt näinkin nopeaan. Juurihan mä vasta mietin mielessäni, kuinka aloittaa ensimmäisen lauseen tänne. Hassua. Tästä päivästä ei ole oikein mitään kerrottavaa, tyhjää tyhjää tyhjää. Pelkkää autossa möllöttelyä, nukkumista, odottelua, kun muut olivat kaupoilla. Aivan järkyttävän huono fiilis aamusta alkaen, ehkä ''heräsin väärällä jalalla?'' Tunteet jatkuvasti pinnassa. Olis tehnyt mieli vain romahtaa. Huutaa, itkeä... mutta selviydyin ja pidin pään kutakuinkin kylmänä.  Yö menikin jo paremmin, Emppu seurana. Leffaa (ja oli meinaan sen verran mitäänsanomaton pätkä, etten edes vaivaudu kertomaan siitä sanaakaan) ja datailua. Olisin kyllä aivan hukassa ilman Juuliaa ja Emiliaa, molemmat niin rakkaita.. En edes osaa kuvitella elämää ilman heitä kahta.

♥

79

Blogi rakas... sekä arvon kuuliat, tai siis lukiat...

Oli aivan pakko vielä päästä kirjoittamaan tänne nyt-heti-samantien-välittömästi, vaikkei se järin suotavaa tämä datailu tähän aikaan päivästä olekaan. No väliäkös sillä. Mua on kyllä väsyttänyt koko illan ihan hulluna. Silti en nukkua halua. Mulla oli mahtava päivä, aivan sekopää-settiä, Juuson ja (pääosin) Juulian kanssa. Huhhuhheijjaa. Kamerakin oli niin kuumana, että piti oikein kesken päivää ladatakin kertaalleen! Tosiaan, mistähän sitä alottaisi... no vaikka näistä hiuksistani, tässä nämä nyt sitten..... Ette uskokaan miten armoton punaisten hiusten ikävöinti prosessi on päällänsä jo nyt. Tahdon ne jo takaisin, kiitos.

Orituvalla tuli käytyä syömässä illalla. Hesen sapuskat ei vain oikein ole se mun juttu... (varsinkaan ranskalaiset jotka oli jo valmiiks kylmiä kuin Siperian koirat aikoinaan). No joo, hauska reissu kuitenkin! Joonakselle ostin ''pullollisen'' karkkia! Antamisen ilo, se paras ilo. Se kun näkee hymyn, onnellisuuden, ilon toisen huulilla ja tietää itse aiheuttaneensa sen.

Joonaksella käytiin kyläilemässä sitten. Tulomatkalla oli jo aivan pimeää ja upea kuutamo. Mä niin rakastan tällaisia iltoja, syksy on jo aivan ovella. Voi pojat. 

Kuvat ovat niin järkytyksiä kaikki, että
alta pois. En itseasiassa oikein edes kestä katsoa
noita, mutta koittakaa te kestää kuitenkin. 

Tänään(kään) ei vain ollut meidän edustus -päivä.

. . .

Ja tästä vähän yöpalaa. Ai että, toi on niiiin... AH! omnom.

Ja kuvathan tunnetusti kertovat enemmän, kuin tarpeeksi. Joten nyt Henna se pää kiinni ja unta palloon. Huomenna väsyttää taas astetta lujempaa. Tämä rustaaminen ja datailu on muuten yllättävän koukuttavaa puuhaa. Tiesittekö?

78

Helmiä

Tämä on taas näitä öitä, jolloin kirjoitus'taidot' on ruosteen peitossa. Joten puhun vain lyhyesti. Nukkumassahan mun olis tarvinnut olla jo ajat sitten... Oonkohan yhden ainuttakaan postaustani tehnyt tänne päiväsaikaan? Tota joo, en. Kiva hei. Unirytmi... ja varsinkin nukkumatti on vallan mainio toveri.

. . .

Tölläsin äskettäiin Empun kanssa mahtavan elokuvan (Restless). Juurikin tällaisista leffoista tykkään, sopivasti draamaa ja realistisuutta. Aitoa elämää, opettavainen ja kaunis. Kosketti, melkein itketti, jäi mieleen. Palava halu katsoa tuo joku kerta uusiksi. 

. . .

Kiva päivä takana, kun oikein alkoi miettimään. Emppu tosiaan seurana iltapäivästä asti. Juulia, Juuso ja Joonaskin tuossa pyörivät jonkun aikaa... Lauran kanssa pikamiittinkiä ja halaus. ♥

Juuso halusi tuollaisen korun, joten minähän
tein. Jännintä on kai se, ettei tuota saa kädestä pois rikkomatta.
Kerran Juuso piti ranteessaan yhtä tekemääni korua jotain 7-8 vuotta,
kunnes se traagisesti hajosi jäämällä ovenkahvaan...

. . .

Hiuksenikin kokivat kovia tänään, värinpoiston. Ja ovat nyt...vaalean oranssin sekasikiö diudau trallallei (vain väliaikaista kaikki on vain, onneksi). Värinpoisto siis vain siksi, jotta väri (joka tulee olemaan luultavasti punainen) tarttuisi paremmin, kirkkaammin. Saas nyt nähdä miten selviydyn näiden hiusten kanssa tovin. Huomenna lupaan lisäillä kuvaa sitten. Nyt ei kärsi, ei kykene, ei viitsi, ei pysty. Peiliin katsoessani en totisesti tunnista itseäni.

(kuva: google)

77

Play

Super Mario Bros 3, siinä vasta legendaarinen peli. Hurjaa. Koko yö vierähti melkosen leppoisasti nauraen ja kiroten pelin vaikeutta. Juuso veljeni kanssa tottakai! Eikä päästy puusta pitkälle, kumpikin kuolee koko ajan. Meikä ''keräilee'' ohjuksia ja Juuso hyppii kuiluun 1up-tatin perässä, sitä saamatta. Fiksuja ollaan. Iso kala oli myös erittäin haastava, valehtelematta 40 kertaa varmaan jouduttiin pelaan se uusiksi, ennenkuin selvittiin. Tälläiset illat on kyllä niin parasta, niiiiiiin parasta. En muista oikeasti, milloin viimeks taas ollut noin naurussa pitelemistä. Huhhuh. Redbullin juominen edesauttoi varmasti asiaa myös. Mitähän hullua tämä kaksikko huomenna keksii? Syötyäkin tuli oikein maukasta sämpylää (kaikenmaailman täytteillä), joita veljeni kyhäsi nälän iskiessä. Voevoe, huomista odotellessa.

~

Mitään muuta järkevyyttä tänään ei sitten olekaan tapahtunut. Nukuttua tuli johonkin... en edes muista miten pitkään? No liian pitkään joka tapauksessa, koska vieläkään unen hippustakaan ilmassa. Katselin päivällä ihanan live-videon Avril Lavignesta... meinasi itku tulla itsellekin, ja siihen vaaditaan paljon. Jos olisi ollut huono päivä, tunteet pinnassa, niin olisi varmasti pari kyyneltä valunut silmäkulmasta...

Ihana, ihana Avril. ♥

~

Mun on ihan pakko kysäistä, kuka tätä mun blogia edes lukee/seuraa? Huudelkaa, kertokaa, tunnustuksia kehiin! Yksi pieni kommentti, nimen kera tai jotain... niin tiedän edes suurinpiirtein. Mitään lukijoita edes haali tänne, sen verran personal tekstiä tulee välillä, että hyvä vain kun olisi mahdollisimman vähän ihmisiä, jotka tätäkin lausetta juurikin tällä hetkellä katsoo. Onhan se joo kiva, etten ihan ''turhaan'' rustaa, ja edes joitakin kiinnostaa mun ihanaakin ihanempi ja jännittävä elämä. Hah. Toisinaan oon myös miettinyt, että joku vois keksiä mulle, vaikka jonkun idean mistä postailla? Tää kun nyt on vähän tätä... enimäkseen mun elämästä ''päiväkirjaa'', ja paljon toki noita kynsijuttuja... taide, runo, yms... mutta jos ideoita olisi, niin otetaan avosylin vastaan. Kunhan ei liity muoti(vaatteisiin) millään tasolla, en ymmärrä (enkä halua ymmärtää) niiden päälle yhtään mitään. Niin, että kertokaa mulle. 

Kai se ois nyt vähän niinkuin untenmaille matkattava... Eli pyörimään tonne sängynpohjalle seuraavaks pariks tuntia, unen toivossa. Onneksi kuumuutta lievittää tuuletin, se on mun elämäni suola just nyt. Syksy + viileys, tule jo ,tule. Miss you so.