59

''Haloo, haloo, olen se, jota rakkaus ei enää tarvitse...'' 

Jippu kyllä osunut asian ytimeen. Mistä tätä turhautumisen tunnetta oikein tulvii. Antais nyt jo edes hetken, edes pienen hetken rauhaa... ''Minä annoin sinulle kaikkeni, viimeisin voimin taistelin. Tuuli hajottaa, kaikki katkeaa...'' ~

Tänään... tuli kävästyä tosiaan kaupoilla ja loppuilta menikin koomaillen kotona. Jaksa edes luetella mitä kaikkea tarttui mukaan. Ei terve mulla meinas jo heti palaa hermot tuohon helteeseen. Vaikka ollut tyyliin ensimmäisiä lämpimiä päiviä koko kesänä, mutta tänään oli niin tuskasen kuuma! Meinasin sulaa automatkalla. Odotan jo niin syksyä, niin kaunista...vaikkakin vähän masentavaa aikaa... hmm, ei siis käytännössä muutosta oikein tämän hetkiseen mielentilaan, kun tarkemmin miettii. Joten syksy oi syksy, tule jo.

58

Fuck you

Hurrrr... on taas tunne, etten löydä sanoja ollenkaan... Katseltiin äsken Empun kanssa leffa (The Holiday), oli aivan suloisen ihana, jopa ihan hauskakin... mua vaan ''ärsyttää'', kun jokaisen elokuvan tarvitsee päättyä noin epärealistisen onnellisesti! Voi taivas varjele, kumpa tuollaisia rakkaustarinoita voisi tapahtua oikeastikin. Pyh pah sanon minä, taas. Realistisesti, en negatiivisesti. Ehkä tämä reaktioni johtuu myös osittain fiiliksestä, joka vallannut koko päivän (joo okei paljon pidempäänkin, kuin vain tän päivää...) ajatukseni, sydämeni. Mutta kumminkin. Hmmh, en tiedä mitä tässä pitäisi taas ajatella?

Viime päivän mennyt aikas tasaiseen tahtiin. Huomenna shoppinkia Juulin ja Juuson kanssa. - täytyy löytää kummipojalle Juholle, ja veljen pojalle Sisulle, synttärilahjat. Perjantaista pitäisi suunnitelmien mukaan, tulla hassunhauska. Suuntana Oriveden baari, ja menossa mukana tietenkin se parhain tyttö, kukas muukaan kuin Laura! Viikonloppua siis odotellessa. Oevoe...muutenkin on kyllä älyttömästi suunnitelmia, yms ohjelmaa tulossa, että saas nyt nähdä, miten niistä kaikista jälleen oikein selviän...

Repikää hei joku kiltti multa pää irti, tai jotain? Etten ajattelisi aina liikaa.

Tai tuokaa joku mun sydän jo takaisin, että tuntisin edes joskus jotain, vihdoin.

57

Mulla on taas fiilis että on aivan pakko kysyä;

MIKÄ VITTU TEITÄ IHMISET VAIVAA ?

Siis, mikä tästä maailmasta nykyään tekeen niin pinnallisen paikan? Kukaan ei osaa arvostaa oikeaa rakkautta, sitä mikä tulee suoraan sydämestä, olis valmis kuoleen toisen puolesta... eikä mitään ''hei tota mä panisin, se on niiiiiiin hyvännäkönen, ah!''... Miksi kaikki katsoo vain ulkonäköä, tuomitsee ulkokuoren perusteella? Ääripäitä, toisilla niin hyvä itsetunto, että leijuu liian korkealla ja kusi vaan höllyää pään sisällä...tai sitten niin huono itsetunto, ettei uskalla pihalle astua pelkäämättä jonkun nauravan, haukkuvan, pilkkaavan... Joo mä myönnän itse olevani sen verran pinnallinen, että arvostan persoonallisuutta ja edes jonkinasteista tyylitajua... on asioita mitkä miellyttää silmää, ja mitkä ei... mutta! en mä nyt silti tuomitse ihmisiä tuntematta. Esim. omalle kohdalle osunut niin monesti tämä; monet ihmiset leimaa pyörätuolissa istuvat tervejärkiset ihmiset heti automaattisesti vajaiksi, vammaisiksi, yms paskaa... katsoo joko säälien, tai ivallisesti virnuillen. Mitä hiton ideaa, miten jonkun kävelemättömyys voi toisiin ihmisiin vaikuttaa niin paljon, ettei halua tutustua, katsoakkaan sisimpään? Tai toteaa samantien ''joo voidaan me vaan kavereita olla, ei muuta''... eh? Ihmisiä tässä kaikki ollaan mun mielestä ainakin, ei kukaan ole toistaan huonompi tai parempi. Ei mua itseäni tämä asia oikeastaan heilauta suuntaan, eikä toiseen, koska omaan suht hyvän itsetunnon ja vahvan persoonan saatana. Mutta voi niitä ihmisraunioita, jotka on joku lyttyyn  lyönyt henkisesti ainaisella kieroon katsomisella, karttamisella ja syrjinnällä, haukkumisella, pilkalla. Miksei ihmiset omista yhtään myötätuntoa, miksei... Joku pyörätuolikin, eihän sen nyt niitä muita pitäisi haitata MILLÄÄN tasolla, korkeintaan sitä itseään joka siinä tuolissa ''joutuu'' tatittamaan. Eihän se muilta ole pois! Mitenköhän ihmiset saisi ymmärtämään elämän arvon. Tiedän joidenkin ymmärtävän, mutta niin niiin niiiiin monilla olisi vielä paljon opittavaa.  Arvostakaa nyt esim. sitä että kävelette, ellette muuta keksi. Kaikille se ei ole niin itsestäänselvyys kuin moni luulee. Niinhän se kai on, että asioiden arvon tajuaa vasta kun sen menettää, tai jos ole ikinä ollutkaan. Huokaus. Kasvakaa hei ihmiset, ja kaivakaa jostain kolosta se sydän, ajatelkaa sen kautta! Vaikka se toisinaan enemmän sattuukin. 
Ei mulla muuta tänään. Oli vain pakko 'avautua'. Koska mua alkaa päivä päivältä enemmän ottaan nuppiin toi ihmisolentojen ainainen pelleily, pintaliito yms roska. 

''Älä valitse rakkaudessa sitä, 

kenen kanssa pystyt elämään. 

Valitse se, ketä ilman et voi elää.''

56

Kotiutuminen sujunut mainiosti -nukuin tänään neljään (16.00) asti?! Voi mölli, unirytmi hiukan kadonnut taas jonnekin kuusen taakse, kiven alle, merenpohjaan?... Mitään järkevää ei tähän päivään sitten sisältynytkään... ripaus ikäväntunnetta, ja haikailua. Illalla Juuliaa, leffailua (Perjantai on Pahin. + kuolausta, ah... Chad Michael Murray ♥). Nyt kai sitten koisimaan. Lupaan etten nuku jälleen koko päivää, lupaan, tai ainakin yritän. Ja koska tähän en mitään sanottavaa enää jaksa miettiä, niin heitän loppuun muutaman runon, joita aina öisin tulee rustailtua... nyt paipai.

~

Lennetään.

.

Ilmapalloja, 

keveitä, niin korkealla. 

Toit maailmaani värit, 

sateenkaaren, veit pilvien taa. 

.

Lennetäänhän yhdessä, 

lintujen kanssa, kilpaa. 

Nopeaa, niin korkealle. 

Auringonnousua katsomaan, 

se on maailman reunalla. 

.

Pidä kädestäni, 

ettei tuuli nappaa mua mukaansa, 

pidä lujempaa, 

en tahdo sua kadottaa. 

On kirkasta, tajuttoman kaunista. 

Kuin saduissa, taivaissa, unissa parhaissa. 

Tiedän olevani elossa, suojaa minua. 

.

Sadepilvet yhdessä ohitamme, 

ei harmaus sovi kuvaamme. 

Ei tumma taivas ole tiemme, 

ei särkyä saa rakkautemme. 

.

Näetkö jo valon sen, pienen onnen pilkahduksen? 

Pidäthän kädestä, älä irti päästä. 

Lämpöä, yhdessä selviämme vaikka läpi jäästä. 

.

Olet kaikkeni, 

aurinko taivaalla, 

värini taululla. 

Luota, olen sun. 

Mutta vain jos, sinä olet mun?

.

~ punkki

Valhe viimeinen.

Kellon tikitys, kuuluu aina vain lujempaa. 

Aika kuluu. Mutta muistot pyörii mielessä. 

Syvällä ja tiiviissä. 

Haavat piti parantaa, kun annan itselleni aikaa. 

Ei niin käynyt, edelleen ajattelen meitä. 

Suudelmia, halauksia, pitkiä katseita. 

Helliä sanoja, tyhmiä lupauksia. 

.

Rakastan sinua. 

Kuulin sen suustasi, luulin sitä todeksi.

Valhe sekin, miten kehtasit, 

kuinka saatoit, kysyn jatkuvasti itseltäni. 

.

Rakastan sinua. Sen sulle kuiskasin, 

hellästi kättäsi kosketin. 

Sitä todella tarkoitin, niin todella tunsin. 

.

Tuuli viilensi, pimeys jo laski. 

Lähdin pois, hiljaa mua suutelit. 

Et huomannut että kyynel putosi, 

et nähnyt miten se kosketti. 

.

Jokainen solu sisälläni, halusi vain olla lähelläsi, 

ikuisesti. Lähdin pois, vilkutit. 

Sulle hymyllä vastasin. 

Kyyneleen kuivasin, ettet huomaisi. 

Ettet näkisi, sisimpääni. 

.

Hetkessä, olin jo kaukana, 

enkä halua enää sua tavata. 

En halua, muistot ne, polttaa sydäntä. 

Sieluni on tulessa, kiinni sinussa. 

.

Sua liikaa rakastan, toisin kuin sinä minua.

.

~ punkki

Vankila.

Kahleesi, minussa. 

Kiinni, niin tiukassa. 

En niitä saanut katkeamaan, 

en edes sahalla. 

Huudan kovaa, kovaa, kovaa, 

perkeleet kaikuu, muttei kukaan vastaa. 

.

Muurit ympärillä, 

kiviseinä, kylmää ja pimeää. 

Ei läpi päästä, 

en näe valonpilkahdusta. 

Ei ketään lähellä. 

Yksin taistellen, yksin odottaen. 

Auttakaa minut pois, 

huudan kovaa, kovaa, kovaa, 

muttei kukaan huomaa. 

.

En kuulu tänne, 

et kuulu sydämeen. 

Sen irti revin vaikka sattuu. 

Irti kahleet saan, 

hitaasti, mutta siinä vielä onnistun. 

Pohjalta nousen, nousen, nousen 

muurin murtaen, 

valon vielä löydän sen. 

.

Paikalta poistun keskisormea näyttäen! 

.

Huudan kovaa, kovaa, kovaa, 

kuuleeko mua yhtään kukaan? 

Miten onnistuit tässä, 

oliko tää temppu hihassas ässä? 

.

En tahtonut jäädä koukkuun, 

suhun näin kiinni, 

tunteiden loukkuun. 

.

Vihaa ja rakkautta tunnen, 

mutten enää sinua. 

Et koskaan antanut mahdollisuutta, 

et yhtä ainoata. 

Huudan kovaa, kovaa, kovaa, 

ole kiltti ja mulle vastaa? 

En yksin selviä muurista tästä. 

Tarvitsen auttavan käden sen, 

en ilman apua osaa pois pimeästä.

.

~ punkki

Ei onnellista loppua.
.
Kerään kirjoja, lattialta. 
Kaadoit hyllyn, suuttuessa. 
Mitä ajattelin, kun totuuden kerroin. 
Mitä odotit kuulevasi. 
Kukkamaljakko, palasina. 
Sydämiä jälleen, hajalla. 
Lasinsiruja, jalkapohjassa. 
.
Riita kai viimeinen, itselleni hoen. 
Paiskasit oven sen, itkien. 
En rakasta, en sinua. 
Mutta jokin pyytää jäämään, 
vielä kerran yrittämään. 
.
Rakastan, rakastan vain sinua. 
Ristiriita kuuluu aina vain tuulessa. 
.
Miksi lähdit taas, 
tarvitsen sinua. 
Mene pois vaan, 
satutat minua. 
Tule takaisin, 
puhalla kipu pois, jalkapohjasta, 
sydämestä, kyyneleet silmistä. 
Jätä jo rauhaan, paremmin kaikki, 
ilman sinua. Ilman meitä, liian väsyneitä. 
.
En jaksa riidellä, en halua kiitellä. 
Aikoja sitten, kuoli jokin sisälläni, 
kauan sitten, tiet meidän erkani. 
Etkö huomaa, 
miten jopa hengittääkin on jo vaikeaa. 
.
Silti joka kerta, 
palaat luokseni, jään viereesi. 
Anteeksi pyytäen, itseäni syyttäen. 
Se ei auta, ei auta. 
Ei kuollutta, voi takaisin saada. 
Ei kahta kokonaista, voi yhteen liimaa. 
.
Olen vahvempi, jos olet kaukana. 
Heikko olen, lähelläsi. 
Irrota ote minusta, 
ei onnellista loppua. 
Lähtiessäni viimeisen kerran, kuiskaten...
''Lupaathan minut, 
aina minut muistavan?
Sinua, vain sinua ikuisesti rakastan.'' 
.
~ punkki

55

Day1 

Ensimmäinen päivä reissun päällä. Päästiinhän me lähtemään vaikka alku ei yhtään lupaavalta näyttänytkään. Huhhei mitä vääntöä. No mutta kuitenkin! Väsymyksen kera käymään Tuurissa, ostin lähinnä vain kynsijuttuja ja punaiset maastohousut (ihanat!).. Hetki siinä vielä Kuopiota kohti kurvailtiin ja yö vietettiin (ikävä kyllä) jossain kälysen metsätien varrella. Ja voin kertoa etten nukkunut oikeastaan koko yönä, kiitos kuumuuden ja verenimiöiden (hyttysten).. Aivan tuskaa tuskaa tuskaa...

Day 2

Kamalan yön jälkeen selvisin kuitenkin juuri ja juuri hengissä. Nukuin 12sta.. Päästiin varaamaamme mökkiin~ ja hieno talohan täällä seisoi, hienolla paikalla. Ihme kyllä aurinkokin paisto koko päivän ja tuli ihan kesäfiilis tuonne järvelle katsellessa. Päivään sisältyi oikeastaan löhöilyä, syömistä, juomista (muumilimsaa ja redbullia, jäillä!). Nam nam. Juuliakin kömpi mun viereen nukkuun loppujen lopuksi.. Hihi. Ja äsken aivastin niin kovaa että meinas koko talo herätä. Ihan hyvä fiilis btw~ toivottavasti huominenkin on hyvä, tai parempi.

Day 3

Keskiviikko oli pelkkää möllistelyääää.. Eikä muutenkaan mikään voittaja-fiilis. Haluan kotiin. 

Day 4

Aamusta aikasin hereille, ja kohti Kuopion keskustaa. Mukava päivä, näin Jasua pitkästä aikaa! Ja hänen poikaansa, joka oli vallan söpö. Susannaa ja Akselia tuli myös tavattua, ihan ensimmäistä kertaa. Ja takuulla nähdään toistekin. Tykkään. Mökkiin kun takasin saavuimme, niin ei siinä telkkarin katselun lisäks tullut tehtyä oikein mitään ihmeellistä.. Mitähän huomenna?

Day 5

Perjantai...ja aika poistua mökistä. Hmmh, kaasu pohjassa paineltiin pitkin Suomea, Lieksassa, Savonlinnassa, jne... Joten autossa istumiseks meni tää päivä. Prismassa käväsin Joensuussa... Yö sentään ei ollut tuskaa tällä kertaa, koska säästyimme hyttysiltä. Huomenna kotiin? Lieksan satama oli muuten kaunis, aurinkoinen ja kalamiehetkin mulle rupatteli.

Day 6

Voe herranen aika, hermot koetuksella heti aamu tuimaan. Mutta onneksi iltaa kohden helpotti. Ja joskus mmmm... yhdeksän/kymmenen aikoihin onneksi kotiutumista! Vihdoin! Voi jestas, että tuntuu hyvältä olla taas oman huoneen turvassa.

~ 

Ei tuo reissaaminen ihan mun juttu taida olla... Joo okei, ihan kivaahan se on välillä olla muuallakin kuin Juupajoella, mutta... ei noin pitkiä aikoja kerrallaan. Hyttyset, kuumuus, ja oman rauhan puutos, ei ollut oikein hyvä asia. Eieiei. Mutta. Tuossa nyt parilla sanalla ja kuvalla reissustani, mitä nyt matkan aikana välillä ehti rustaileen, kuvaileen. 

Loppuillan, tai siis yön nautin omasta rauhasta, omasta sängystä, omista tietokoneista, netistä... ah! Game of Thronesia voisi ehkä myös tsiikailla jos malttaa poistua koneelta...? Huomiseen tältä osin kuittaan täältä. Kiittimoooi.

ps.

Tiesikö merimies mihin ryhtyi, 

ennenkuin ensimmäisestä myrskystä selvisi? 

Sadepilvet väistyi, hymyili, hymyili. 

Tiesikö koulukiusaaja pahuutensa, 

ennenkuin pilkka omaan nilkkaan kopsahti? 

Oli vahva, taisteli, taisteli. 

Tunsinko mitään oikeaa, 

ennenkuin sut tapasin? 

Kylmiä väreitä iholla, mua suutelit, suutelit. 

Onko kauniimpaa kuin, 

ehjä lumihiutale hiuksissa? 

Onni hetkellinen, sydäntäs kuuntele, kuuntele. 

Tiesikö rikas tyttö elämän arvokkuuden, 

ennenkuin ystävän menetti? 

Oli kallein aarre kaikista, pidä kiinni, kiinni. 

Sydänkään ei ehjäksi voi tulla, 

ennenkuin särkynyt on ainakin kerran. 

Pala palalta, rakenna, rakenna. 

Arvosta elämää, 

ennenkuin aika on täynnä. 

Elä hetkessä, rakasta, rakasta. 

Tiesitkö että voi täydellisyyteen kurkoittaa, 

kun heikkoutensa tunnustaa? 

Mielikuvituksen tuotetta, ei täydellisyyttä olekaan. 

Entä tiesitkö, että olen oma itseni, 

vain päivänkakkara, keskellä ruusujen punaisten? 

Mutta silti tarpeeksi onnellinen. Onnellinen.

~ Punkki