41

Crazy Factor

Hähää, tuli äsken tehtyä Crazy Factoriin tilaus, jeeee! Lisää lävistyskoruja tuo siis posti taas pian minulle. Diudidiiii. Kaikennäköstä piikkiä, palloo, rengasta yms. Hiukan jo tekisi mieli käydä ottamassa ne poskilävistykset, tai silmäkulmaan... tai kolmas koru alahuuleen. Kenties napakoru? Hmmh, syksyllä kyllä aivan pakko. Niinkuin sen tatuoinninkin jo haluaisin... en vain tiedä oikein millaisen/millaisia? Tai mihin. Voi elämä. Noh, ehkä se selviää aikanaan. 

(aiemman lävistyskoruni)

...

Tämä päivä oli oikeastaan niin perusmeininkiä jälleen ettei mulla tänne oikein mtn sen kummempaa asiaa. Empun ja Juuson kanssa ilta möllöttäen ''Kyllä isä osaa''-sarjaa..yms. Ja nyt kirjoitan tänne jotain mitä sylki suuhun tuo. Tai oikeastaan mitä näppäimiä sormet painelee. Huomenna passikuviin! Siitä voi tulla melko... mielenkiintoista. Naurattaa jo valmiiksi. Huomenna illalla Orituvalle syämään, Lauran vain nappaan mukaani. Voevoe...niin paljon touhua. Koko viikoksi. Mutta mikäs sen parempaa.♥

...

Huomaatteko, paljon paremmilla fiiliksillä oon heti, kun en ole yksin! Vaikka pitkin päivää olo olikin aika turhautunut. Mutta, nyt voisi eksyä unimaailmaan~ huomenna on tosiaan pitkä päivä.

40

Wrong

Oon tuijottanut jo pitkään tätä tyhjää ''paperia'', ja ajatukset on niin kadoksissa, hukassa, syvällä kiven alla. Ihan kuin joku voimakenttä pitäisi mua sisällään, ei päästä mihinkään. Varsinkaan eteenpäin. Huokailen vain ja tuntuu ettei mikään ole tarpeeksi hyvin. Mulla on maailman parhaimpia ystäviä, ja ihanin perhe. Ihmisiä lähellä. Katto pään päällä, rahaakin ihan riittämiin. Kaikkea ihanaa ympärillä, kesäkin tulossa...mukavasti suunnitelmia ja muutenkin tosi tosi moni asia paremmin kuin voisi ikimaailmassa edes toivoa. Mutta silti oon onneton suurimman osan ajasta, varsinkin silloin kun oon yksin..joskus jopa seurassa. Miksi on näin, miksi? Mitä multa puuttuu muka niin suurta ja mahtavaa että tunnen oloni näin tyhjäksi? -en välillä edes tiedä, enkä välitä tietääkään. Ehkä en vain ole kunnossa. Sielu on niin riekaleina, etten osaa tarttua hetkeen, nauttia onnesta. Ei, osaan minä, ainakin ajoittain. Mutta miksi on sitten näin hukassa oleva olo. Itkisin jos tulisi kyyneleitä, muttei ainuttakaan. Joku on varastanut ne, tunteeni. Aurinkokin jo paistaa,  ja neljän tunnin päästä pitäisi olla jo hereillä taas. Levätä mun täytyisi, muttei uni tule ennen kuin taas oon niin poikki, ettei kykene edes ajattelemaan. Koko päiväni meni oikeastaan vain tylsyyttä tappaen. Ehkä jotakin tekemistä olisi ollutkin, mutta olin, joko liian väsynyt, tai turhautunut, ettei motivaatiota mihinkään. Älkää hei lukeko mun blogia. Tuntuu niin turhalta aina valittaa. En haluaisi kenenkään kuulevan. En. Mutta pakko jonnekin kirjoittaa, muuten tukehdun. Välillä tuntuu ettei tämäkään auta, tarpeeksi. Hmmh, valopilkkuja löytyy toki tästäkin päivästä. Lauran kanssa puhelut + naurukuolemat! ''Tekee niin mieli Dallas-pullaa!'' ...Onneksi keskiviikkona saapuu hän Juupajoelle, ja suunnitteilla kaikkea mahtavaa. Nettishoppailu oli myös hyvä asia tänään. Tilasin yhden sarjan bluray-boksina (Game of Thrones, 1 season), farkkutakin (jonka todella toivon olevan sopiva, muussa tapauksessa huudan ja lujaa), mustan pitsitopin, ja niittivyön. Ai niin ja veljelleni synttärilahjan! Jotain odotettavaa postistakin taas pitkästä aikaa. Tykkään. - Mutta niin, nukkumaan käy matkani seuraavaksi. Eihän tästä muutoin tule taas yhtään mitään. Kolmen tunnin nukkumiset ei tahdo oikein yössä riittää, ei sitten niin alkuunkaan. Huomenna aion tehdä jotakin murehtimisen sijaan. Touhuta taukoomatta jotakin, olla ajattelematta. Saisi nuo ilmat jo vähän lämmetä, ei tähän aikaan kesästä kuulu tutista kylmyyttään. Eihän? ... Huomiseen. Hei.

(kuvat: weheartit)

''Antaisin mitä vaan jos joku korjaisi, saisi minut tuntemaan.
Vaan mistään löydä en, sitä joka aluksi teki sydämen.''

39

Huokaus. En tajua miten oon vieläkin hereillä, eilisen vaivaisten kolmen tunnin yöunien jälkeen? En ole tänään juonut edes redbullia. Hämmentävää. Huomenna, (tai siis tänään myöhemmin) oonkin varmaan sitten niin zombi ettei mitään järkeä. Tai milloin viimeks missään muussakaan mitään järkeä olis ollut... Noh. Päiväni kului tosiaankin Keskisillä, siis siellä Tuurin kyläkaupassa, iso hevosenkenkä ja sillee u know?.. Aika jännää. En löytänyt yhtään mtn mitä menin sieltä etsimään, mutta mutta...ostin mä nyt jotakin tarpeetonta. Hupparin, mekon, leffoja, säästölokerikon, vihkon, kyniä... tätä perus roinaa. Oli kiva reissu sinällään kuitenkin. Illan möllistelin puhelimessa, ja Juulin kanssa leffaa katsoen. Harkinnut jo monta hiton tuntia nukkumaan menoa, muttei puhettakaan että tekisi mieli millään tasolla nukkua. Voi tupla-huokaus nyt taas. Viikonloppuna toivottavasti pääsee Lauran kanssa hauskuttelemaan! Tänään jälleen tajusin, miten rakas se tyttö mulle onkaan.♥
...
Tajusin myös, miten ikävöin niin monia ihania, rakkaita. Haluan vain nähä kaikkia, halata ja jutella. Pitää hauskaa, unohtaa kaiken mikä mieltä lannistaa. Ihan tajuttomasti tekee mieli runoilla, leikkiä sanoilla, purkaa tunteita. Mutten siltikään, en yhden yhtäkään kyyneltä ole tänään nähnyt silmissäni. Hassua miten tunteet ei osaa tulla pois mun pään ja sydämen sisältä, turhaan mä nyttenkin rustaan. Sanoja vailla merkitystä. Yhden runon kirjoitin tuossa, nopeaan. Se jotenkin... vähän edes, helpotti. Pudotti taas hetkeksi taakkaa pienemmäksi. Mutta tiedän, vain hetkeksi.
...
Ei tässä puheet auta, nukkumaan mun on jo mentävä. Kello tikittää pian kuusi, ja tyyny huutaa mun nimeä. Toivon niin, että tästä päivästä tulisi aurinkoisempi. Siitä valopallosta saa loppujen lopuksi niin paljon voimaa, uutta virtaa. Nyt, unia kauniita.
...

''Haluan paeta, todellisuutta

Anna mun kadota, on irti päästävä

Sinusta

Miksen osaa sydäntäni avata

Tunteet solmussa,

Rautaketju tiukassa

Lukko ei aukea

En löydä, en löydä avainta

En halua ketään tavata

Yksin mieleni huutaa

Aina vain lujempaa

Avaimen heitit kai aaltoihin

Syvyyksiin upotit

Haluan sen takaisin

Tunteet voimistuu

On jo lähes syyskuu

Odotan myrskyä,

Odotan

Aaltojen kuljettavan avaimen

takaisin luokseni

Pohjasta, rantaan saakka

Istun kalliolla, kuun seurana

Ei aurinkoa, ei edes majakan valoa

Tarvitsen sen pian

En osaa puhua

En halua kuunnella

Sydän on liian paksun ketjun ja lukkojen peitossa

Myrskyä odotan

Sadepisarat parantaa

Sinua odotan

Minut pelasta

Uudelleen aurinkoni saisit loistamaan

Silmäni hehkumaan

Tarvisen sinua

Vain sinua''

~punkki

...

38

I wish you would realize these words I'm tryin' to say, 

I'm sittin here, I wanna be, but do you even notice me? 

I can't see me with no one else. Why's it too hard for you to tell? 

Tryin' hard to ignore these voices screamin' in my mind. 

Tellin' me I'm nothing, that I shouldn't waste my time. 

Something about you made me wanna spend my life. 

With you alone, nobody else, I'm prayin' for that day to come. 

'Cause I think about you every single day, and it kills me 

everytime I hear your name. I love you but I feel so far away. 

But boy you'll never see, how much you mean to me. I wanna let you know, 

you never hear me though. No matter what I say, you'll always 

be the same. Why can't you look at me? Boy I just wanna be. 

I can't live my life without you near me...

~ Nikki Flores

.

Mmh, nyt ei mitään syvllistä ja komeata kirjotusta varmasti synny, aivot tais huuhtoutua viime yönä viinan mukana viemäriin... Eilinen oli omalla tavallaan todella sekava ja tunnekuohuinen. Jaksun kanssa oli älyttömän mukavaa, helppo olla, luontevaa kaikki... mutta, tunteeni, sydämeni oli jälleen toista mieltä. Mä en haluaisi, että aina tämä menee näin... miksen koskaan tunne mitään, miksen... äh. Noh, ehkä kaikki...ajallaan. Siinä tosiaan sitten illan mittaan lähettiin Jaksun kanssa vähän kallistaan juomalaseja, seuraamme liittyi myös Juuso, Kimmo ja Tomi. Hassunhauskaa oli jälleen! Näitä iltoja lisää. Tänään, noh tähän päivään ei kuulunut oikeastaan zombeilua kummempaa. Väsyttänyt niin paljon. Empun kanssa pyörien mennyt myös suurin osa tästä päivästä. Huomenna aion olla virkeämpi, saada vaikka jotain aikaiseksikin, edes hymyn jonkun huulille. Aion nukkua pitkään! Pakko. Nyt en enempää kirjoita, ei vaan kertakaikkiaan jaksa. Ei mua just nyt niinkään väsy paina, muttei vain saa taas ajatuksia sanoiksi. Parempi siis vain olla hiljaa ja tyytyä kohtaloonsa. Kiitos hei. 

PS. Hankin jo jokin aika sitten vihreät piilarit, enkä niihin ollut yhtään tyytyväinen. Pitänyt kertaakaan. Noh tänään tuossa illalla sitten niitä testailin ja äää tykästyin paljon! Olihan nuo sittenkin ihan äly-kivat.

Perjantain kuvia ~

37

Jälleen voin todeta: kiva päivä takana. Mirva sai lakkaukset (joista kuvan heitän johonkin väliin), muutoinkin ihan kiva tunne ollut jo hetken aikaa. Vaikka yhessä vaiheessa tuossa hämärän laskettua iskikin hetkellinen tyhjyydentunne... onneksi meni pian ohitse, yhtä pian kuin saapuikin. Jännityksellä mietin ja odotan huomista, mitähän siitäkin tulee. Noh, ehkä helpoin itselle kun ei odota tai oleta mitään. Lunkisti vain, stressaamatta. En vain tahdo jälleen...että muhun petytään, että joudun pettymään itseeni... noh, ehkä en. Hmmh. Tänään youtubesta selailin ihmisten tekemiä meikkivideoita, ja ihan hirrrrmunen hinku ois tehdä moisia itsekin! En kyllä varmasti videolle, mutta ehkä kuvaillen, vaihe vaiheelta... hmm. Voi olla että joku päivä innostun toteuttamaan tämänkin idean. Eilen tullutkaan mtn leffaa katsottua, mutta jos vaikka nyt. Aamulla aikainen herätys ja varmaan kuolen kun väsyttää taas niin. Mutta hei, muistakaa hymyillä! Tsau.

‎''Tarinani opettaa; Et saa koskaan luovuttaa, pohjaltakin voi sydän ponnistaa!''

~ Nimetön

...

- Mirvalle kynsiä -

(c) punkki

...

- Minua -