305
Be thankful, every day
~
Tässä on tapahtunut viime päivinä niin paljon, etten oikein enää itsekään pysy perässä. Sanoin viime postauksessa, että kerron joskus tästä paremmin, ja ajattelin tehdä sen nyt. Muutamalla sanalla edes... Äitini sai siis viime perjantai-yönä pahan aivoinfarktin (iso veritulppa, isossa suonessa). Mä olin onneksi ihan vieressä ja tiesin heti mistä kyse, joten en mä puolta sekuntia kauempaa miettinyt, kun jo soitin ambulanssin. Hätäkeskuksen akkeli oli maailman hitain ja tylyin, jouduin moneen kertaan toistaan itsestäänselviä asioita...vaikka oli kiire jo muutenkin! Ei hyvää päivää. Sit kun äite pääsi sairaalaan, niin tulppa jouduttiin operoimaan suonen sisäisesti auki, koska pelkkä liuotushoito ei tepsinyt (ja tämä 'leikkaus' oli todella vaarallinen ja suuri riski). Aamuun saakka ooteltiin, et mitä tapahtuu. Hän onneksi selvisi leikkauksesta ja aivoinfarktin seuraukset ei olleetkaan niin pahat kuin lääkäri alussa ennusti. Äippä voi siis luojan kiitos jo paljon paremmin! ♥ Pystynyt päivä päivältä paremmin liikuttamaan myös kohtauksessa halvaantunutta puolta, ja puhekin rupee jo sujumaan. Hän alkaa jo oleen oma ihana huolehtivainen itsensä. Vielä kun saisivat sen hänen sydämensä ja rytmihäiriöt kuriin. Mutta niin, hiljaa hyvä tulee. Toipuminen vie aina aikaa näin isoissa kohtauksissa. Ei tietoa, miten pitkään sairaalassa, mutta eiköhän tämä tästä päivä kerrallaan. ♥ Mutta sen voin kertoa, että tämä oli kyllä taas raskaimpia kokemuksia, mitä voi ihmiselle vastaan tulla. Tälläiset shokit kyllä herättää todellisuuteen, ja pistää elämänarvoja taas vähän enemmän oikeaan järjestykseen. Älkää silti kyselkö enempää asiasta, en jaksa miettiä tätä koko aikaa.. en ole perjantain jälkeen muuta tehnytkään. Eikä kai tuo mikään ihme?
~
Kerron teille (kännykkäkuvilla) vaikka joku päivä tässä, mun viime päivistä. Niihin nyt ei pahemmin mtn muuta ole sisältynyt, kuin edellämainittua... Mutta mä koitan parhaani, että edes pikkuisen saisin eloa tähän blogiini.
Muistakaahan tekin noudattaa otsikossa ilmenevää elämänohjetta, jooko...?