lauantai 7. helmikuuta 2015

386
Hakaneuloja


Olen väsynyt 
Kokoamaan joka ilta itseni uudelleen 
Lasin pohjalta
Nousemaan kuin joku vitun Jeesus haudasta 

Hakaneuloja pystyssä mun ihossa 
Pistelee, mutta se on nautinnollista 
Miten olenkin näin koukussa

Koukussa sun rakkauteen 
Katseeseen, joka vähitellen syö mut vereslihalle 

Lokeroin hyvät ja pahat
Asiat joita en olisi halunnut kokea
Älä jumalauta mua enää satuta! 

Osaisinpa irrottaa lujan otteesi mun sielusta 
Osaisinpa kirjoittaa viimeisen runoni, ja sen sun päähän takoa 

Ikuista,
Onko mikään koskaan, sittenkään? 
Sinusta, 
Saanko revittyä sydäntäni irti vieläkään?

En ole heikko 
En ainakaan sitä myönnä 

Hiljaa silti rukoilen joka ilta 
Ethän mua pois luotasi työnnä 


~ punkki

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti